» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2011:83 oli kyse sotilasrikoksesta. Tapauksessa varusmiespalvelustaan suorittamaan määrätty A oli jättänyt saapumatta palveluspaikkaansa määräaikaan mennessä eli hän oli ollut luvattomasti poissa palveluspaikastaan. A saapui oma-aloitteisesti 18.8.2009 ja haki samana päivänä muutosta palveluksenaloittamisajankohtaan. Hän perusteli hakemustaan opinnoillaan, joiden arvioitu kesto oli 14.8.2006-4.6.2011. Hakemus oli hyväksytty 19.8.2009, jolloin A myös määrättiin saapumaan palvelukseen 11.7.2011. Asiassa syyttäjä haki rangaistusta A:lle karkaamisesta, sillä hänen luvattomasta poissaolostaan oli aiheutunut olennainen keskeytys hänen koulutukseen. Asiaa käsiteltiin Jyväskylän käräjäoikeudessa, Helsingin hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa.
Käräjäoikeus katsoi, että A oli syyllistynyt rikoslain 45 luvun 10 §:n mukaiseen karkaamiseen ja tuomitsi A:n 30 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus viittasi perusteluissaan siihen, että sotilasviranomaiset olivat katsoneet poissaolosta aiheutuneen olennaisen haitan A:n koulutukselle. A:n palvelukseen astumista oli siirretty opiskelujen takia, mutta lykkäyksen syy ei osoittanut, että A olisi ollut palveluskyvytön, joten poissaolo oli aiheuttanut olennaisen keskeytyksen tai muun haitan palvelukselle. A valitti asiasta hovioikeuteen ja vaati syytteen hylkäämistä. Toissijaisesti hän vaati, että hänen syykseen luetaan luvaton poissaolo eikä karkaaminen ja että hänet jätetään tuomitsematta rangaistukseen. Hovioikeus ei kuitenkaan muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Hovioikeuden mukaan A oli ollut velvollinen huolehtimaan siitä, että hän astui asianmukaisesti palvelukseen. Saapumatta jättäminen osoitti hänen suhtautuvan ainakin välinpitämättömästi palvelusvelvollisuuteen ja rikkomus oli tahallinen. Hovioikeus perusteli päätöstään rikoslain 45 luvun 10 §:llä, jonka mukaan sotilas, joka on jatkanut oikeudetonta poissaoloaan vähintään viisi vuorokautta siten, että poissaolosta on aiheutunut olennainen keskeytys hänen koulutuksessaan, on tuomittava rangaistukseen karkaamisesta. Hovioikeus katsoi, ettei asiassa ollut myöskään perusteita A:n tuomitsematta jättämiselle. Hovioikeus ei pitänyt tekoa vähäisenä eikä asiassa ollut ilmennyt seikkoja, joiden perusteella rikosta olisi pidettävä anteeksiannettavaan tekoon rinnastettavana.
A:lle myönnettiin valituslupa Korkeimpaan oikeuteen ja valituksessaan hän vaati, että hänen syykseen luetaan luvaton poissaolo eikä karkaaminen ja että rangaistus lievennetään sakoksi. Korkeimman oikeuden oli siis ratkaistava, oliko A:n poissaolosta aiheutunut tai voinut aiheutua olennainen keskeytys hänen koulutuksessaan tai muuten olennaista haittaa palvelukselle. Korkeimman oikeuden tuli myös arvioida sitä, oliko merkitystä annettava sille, että A on heti palveluspaikkaan saapumisen jälkeen hakenut muutosta palveluksen aloittamisajankohtaan, minkä aluetoimisto on seuraavan päivänä hyväksynyt. A oli ollut poissa luvattomasti yli kuukauden. Korkein oikeus katsoi, että poissaoloa on pidettävä niin pitkänä, että se on aiheuttanut rikoslain 45 luvun 10 §:ssä tarkoitetun olennaisen keskeytyksen A:n koulutuksessa. Tämä johtui muun muassa siitä, että palvelukseen sisältyvät koulutusjaksot ja niiden pituus huomioon ottaen koulutuksen lyhytaikainenkin viivästyminen tai keskeytyminen olennaisesti vaikeuttaa koulutusta tai estää koulutustavoitteisiin pääsemisen.
Korkein oikeus arvioi seuraavaksi, mikä merkitys A:n muutoksenhaulla ja hakemuksen hyväksymisellä oli asiaan. Korkein oikeus totesi, ettei alkamisajankohdan siirto vaikuta siihen, onko oikeudettomasta poissaolosta aiheutunut tai voinut aiheutua olennainen keskeytys A:n koulutuksessa tai olennaista haittaa palvelukselle, koksa A ei ollut palveluskelvoton. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoi, A:n syyllistyneen karkaamiseen. Korkein oikeus ei katsonut tapauksessa olevan perusteita rangaistuksen lieventämiseen sakoksi. Korkeimman oikeuden ratkaisu osoittaa, että siitä huolimatta että palvelukseen astumista voidaan kyseisellä perusteella siirtää, ei tämä peruste oikeuta jättämään saapumatta palvelukseen ennen kuin hakemus siirrosta on hyväksytty.
Osa asian ratkaisseista oikeusneuvoksista oli kuitenkin eri mieltä asiasta. Eri mieltä olleet jäsenet olivat samaa mieltä asian esittelijän kanssa. Heidän mukaansa rangaistusta oli pidettävä liian ankarana ja he olisivat alentaneet rangaistuksen sakkorangaistukseksi. He perustelivat kantaansa sillä, että A oli itse saapunut palvelukseen, mikä osoittaa, ettei A:n tarkoituksena ollut jättää saapumatta palvelukseen. Kysymys oli heidän mukaan enemmänkin välinpitämättömyydestä.
Selaa lakitietoa