Minilex - Lakipuhelin

Verorikkomus

» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »

Verorikkomus on rikos julkista taloutta vastaan. Verorikkomuksesta on kyse silloin, kun henkilö jättää määräajassa suorittamatta ennakonpidätyksen, lähdeveron tai tilitettävän varainsiirtoveron. Kalenterikuukaudelta lasketun liikevaihtoveron tai sitä vastaavan tietyistä vakuutusmaksuista suoritettavan veron laiminlyönti tulee myös verorikkomuksena kysymykseen. Verorikkomuksella suojataan julkisen talouden tuloja. 

Tilitettävän arvonlisäveron sekä työnantajan sosiaaliturvamaksun suorittamatta jättäminen voi tulla myös verorikkomuksena rangaistavaksi. Jotta kyse on verorikkomuksesta, edellytetään kuitenkin lisäksi, että laiminlyöntiin syyllistyneen tarkoituksena on ollut hankkia itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä. Lisäksi verorikkomuksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että suoritukset on laiminlyöty jonkin muun syyn kuin maksukyvyttömyyden tai tuomioistuimen määräämän maksukiellon takia.

Verorikkomuksessa uhrina on tyypillisesti yhteiskunta ja yhteiskunnan käytössä olevat varat. Tavanomaisia ensisijaisia vahingon kärsijöitä ovat valtio, kunnat ja seurakunnat ja lisäksi välillisesti myös ne kansalaiset, jotka veroja ja maksuja näille tahoille maksavat. Suomen veroaste on etenkin kansainvälisessä vertailussa korkea, mikä saattaa osaltaan selittää verorikkomusten määrää. Verojen kiertäminen on vastoin lakia, ja verorikkomukseen syyllistyminen on yksi mahdollinen rikoslain mukainen seuraamus.

Verorikkomuksesta kyseeseen tuleva seuraamus on sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta.

Lainsäätäjä on tarkoittanut verolla veron lisäksi ensinnäkin veron ennakkoa ja veroon rinnastettavaa julkista maksua. Tämän lisäksi sen katsotaan käsittävän Euroopan yhteisöjen lukuun kannettavaa maksua, joka tilitetään Euroopan yhteisöille sisällytettäväksi Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon, Euroopan yhteisöjen hoidossa oleviin tai niiden puolesta hoidettuihin talousarvioihin.

Lain esitöissä (HE 45/1998) on otettu esille juuri se, että verolla tarkoitettaisiin lisäksi Euroopan yhteisöille tilitettäviä maksuja. Tarkoituksena ulottaa kansallisesti rajoittuneet säännökset suojaamaan myös Euroopan yhteisöjen tuloja.

Tämä voidaan johtaa Euroopan yhteisön unionisopimukseen kirjatusta rinnastamisperiaatteesta, jonka mukaisesti jäsenvaltioilla on velvollisuus suojata yhteisön taloudellisia etuja petolliselta menettelyltä niin kuin he suojaavat omiakin taloudellisia etujaan petolliselta menettelyltä.

Veroon rinnastettavasta julkisesta maksusta voidaan mainita se, ettei se ole korvaus mistään tietystä vastasuorituksesta. Lakiteknisesti veroon rinnastettavien julkisten maksujen alueen rajausta on selkeytetty siten, että veroon rinnastettavia julkisia maksuja koskeviin lakeihin on otettu viittaussäännös rikoslakiin.

Verorikkomuksessa erehdyttämisen tulee olla läsnä. Täten tulee näyttää, että veroja on laiminlyöty joko erehdyttämällä tai tietoja salaamalla, jotta rikosoikeudellinen tunnusmerkistö täyttyisi. 

Maksukyvyttömyys vai verorikkomus?

Oikeuskäytännössä on katsottu, että maksukyvyttömyytenä voidaan pitää esimerkiksi sellaista tilapäistä maksukyvyttömyyttä, jonka perusteella verovelvollinen ei myymättä yritystoiminnan jatkuvuuden kannalta välttämätöntä omaisuutta tai laiminlyömättä palkanmaksuvelvoitettaan voi suorittaa verojen maksua. Sellaista vähäistä laiminlyöntiä, joka on viivytyksettä korjattu ei pidetä verorikkomuksena.

Niin on kuitenkin katsottu, ettei verovelvollista yleensä ole voitu määritellä maksukyvyttömäksi, jos hän pitkän aikaa jättää maksamatta ennakonpidätykset ja työnantajan sosiaaliturvamaksut samanaikaisesti jatkamalla toimintaansa ja maksamalla muiden velkojien saamisia ja näin merkittävältä osalta mahdollistaa toimintansa jatkamisen työnantajamaksujen laiminlyömisellä. Maksukyvytön henkilö voi siis syyllistyä verorikkomukseen, jos hän on tehnyt muita velkojia suosivia ja samalla veronsaajan vahingoksi koituneita valintoja tilanteessa, jossa hänellä on vielä ollut varoja velkojen maksuun. Jos verojen laiminlyöjä on tällä tavoin jatkanut liiketoimintaansa laiminlyöntien puitteissa ja samalla suoriutunut jostain velvoitteistaan, syyttäjä saattaa vedota siihen, että laiminlyönnit ovat johtuneet jostain muista seikoista kuin maksukyvyttömyydestä.

Lakivaliokunnan (LaVM 6/1990) mukaan maksukyvyttömyys voi olla myös silloin käsillä, kun suoritusvelvollisuuden taloudelliset vaikeudet eivät johda konkurssiin.

Puolestaan sellaiset seikat, kuten verosaatavia koskevien maksuviivästysten lyhytaikaisuus, yhtiön aktiivisuus, aloitteellinen asenne ja pyrkimys vastuulliseen yhteistoimintaan veronsaajan kanssa ja sen perusteella todettava tarkoitus suoriutua kaikista velvoitteistaan, puoltavat syyttömyyttä verorikkomuksen osalta. Niin sanotuilla tilapäisillä maksuviivästyksillä ei ole täten suurta painoarvoa, jos muu toiminta selvästi osoittaa muuta.

Verorikkomussäännös on kokonaisuus, jossa maksukyvyttömyys ja suoritusvelvollisen taloudellinen hyötyminen liittyvät tiiviisti yhteen, eli kun verojen maksamisen laiminlyöntien tarkoituksena on ollut tappiollisen liiketoiminnan jatkaminen ja näin ollen taloudellisen hyödyn hankkiminen itselleen tai toiselle, tekijä syyllistyy verorikkomukseen. Arvioinnissa keskeisiä kysymyksiä ovatkin hyötymistarkoitus ja se, onko henkilö maksukyvyttömyytensä vuoksi jättänyt veroja maksamatta. Hyötymistarkoituksella ei tarkoiteta tarkoitustahallisuutta.

Verojen laiminlyöjä saattaa toiminnallaan tyypillisesti suosia omaan vaikutuspiiriin kuuluvia yrityksiä tai oman liiketoiminnan kannalta muita tärkeitä yrityksiä. Verojen laiminlyönnissä varallisuutta siirretään tai sen siirto mahdollistetaan tekijälle itselleen tai hänen läheisyhtiöilleen.

Mikäli oletuksena voidaan pitää sitä, että yrityksellä on vakaa aikomus selvitä taloudellisesta kriisitilanteestaan, ja erityisesti sellaisiin seikkoihin myös vedotaan, tulisi kyseinen oletus kumota, jotta verorikkomus katsottaisiin täyttyneeksi. Tässä yhteydessä tarkoitettu seikka voisi olla näyttö esimerkiksi siitä, että yrityksellä on ollut vakaa tarkoitus selvitä taloudellisesta ahdingostaan. Yritys voisi osoittaa tämän aktiivisella reagoimisella verottajan maksukehotuksiin ja pyrkimyksillä sopia realistisesta maksuaikataulusta.

Edellä mainitun maksusuunnitelman laatiminen ja hyväksyminen ja maksusopimuksen noudattaminen puoltavat sitä, että yrityksellä on tarkoitus selvitä taloudellisista vaikeuksistaan ja maksukyvyttömyydestään. 

Lainkäyttäjän näkökulmasta voi olla hyödyllistä arvioida seuraavia verorikkomukseen keskeisesti liittyviä seikkoja:

1) verojen laiminlyönnin ajanjakson mitta

2) taloudelliset suoritukset laiminlyöntien aikana

3) aktiivisuus ja yhteistyöhaluisuus verottajan kanssa 

4) maksusuunnitelmaan sitoutuminen

Edellä mainitut neljä kohtaa ovat osaltaan verorikkomuksen ydinarviointia. Kohdassa kaksi voidaan kiinnittää erityisesti huomiota siihen, ovatko suoritukset olleet perusteettomia. Kokonaisuudessaan verorikkomuksessa on kyse erityisesti hyötymistarkoituksen ja maksukyvyttömyyden arvioinnista. 

Vinkit

- Maksukyvyttömyys tai viivytyksettä korjattu laiminlyönti ei ole verorikkomus. 

- Mikäli toiminta osoittaa aktiivista yhteistyöhaluisuutta verottajan kanssa, ei välttämättä syyllistytä verorikkomukseen. 

- Verorikkomuksessa arvioidaan hyötymistarkoitusta ja maksukyvyttömyyttä. 

Varoitukset

- Kun verojen laiminlyöjä on jatkanut liiketoimintaansa normaaliin tapaan, on vaikea vedota maksukyvyttömyyteen.

 

- Lakipuhelin neuvoo joka päivä klo 7 - 23 -


Pyydä tarjous lakipalvelusta

 

Jätä sitomaton tarjouspyyntö lakimiehen palkkaamiseksi




Lakimiehet käsittelevät tietojasi luottamuksellisesti, eikä niitä tallenneta
Minilex.fi-palveluun.


 


 

Selaa lakitietoa