» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden tapauksessa 2010:64 oli kyse tutkintavangin yhteydenpidon rajoittamisesta. Hovioikeus oli pakkokeinolain nojalla antanut siellä käsiteltävään asiaan liittyvän päätöksen tutkintavangin yhteydenpidon rajoittamisesta. Muutoksenhakuun päätöksestä sovellettiin pakkokeinolakia. Muutoksenhakemuksesta ei annettu lausuntoa enää sen jälkeen, kun yhteydenpitorajoitus oli päättynyt.
Käräjäoikeus oli tuominnut A:n kahdesta törkeästä huumausainerikoksesta ja täytäntöönpantavaksi määrätystä jäännösrangaistuksen osasta yhteiseen 7 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistukseen. Sekä syyttäjä, että A valittivat hovioikeuteen. Syyttäjä vaati, että A:n ja asiassa muiden vangittuina olevien välistä yhteydenpitoa rajoitetaan ja A:lta kielletään muu kuin lähiomaisen ja asiamiehen tapaaminen sekä puhelimen käyttö muissa kuin tutkintavankeuslain 8 luvun 6 §:ssä mainituissa tilanteissa. Syyttäjän mukaan yhteydenpito voisi vaarantaa tutkintavankeuden tarkoituksen. Tutkinnan kannalta oli tärkeää, etteivät tutkintavangit päässeet etukäteen keskustelemaan esiin tulevista seikoista ja vaikeuttamaan asian selvittämistä.
Hovioikeus rajoitti päätöksellään A:n yhteydenpitoa. Hovioikeuden mukaan asiassa oli perusteltua syytä epäillä, että yhteydenpito vaarantaisi vakavasti tutkintavankeuden tarkoituksen. Hovioikeus myöhemmin poisti syyttäjän vaatimuksesta A:n yhteydenpitoa koskevat rajoitukset.
A vaati Korkeimmassa oikeudessa yhteydenpidon rajoittamisen kumoamista. Syyttäjän mukaan ratkaisun antamiseen siitä, haetaanko hovioikeuden yhteydenpidon rajoittamista koskevaan päätökseen muutosta valituslupaa pyytämällä, ei ollut enää yhteydenpitorajoituksen poistamisen jälkeen tarpeen.
Korkeimman oikeuden mukaan pakkokeinolaissa ei ole nimenomaista säännöstä siitä, voidaanko yhteydenpidon rajoittamista koskevaan päätökseen hakea muutosta ja millä tavoin mahdollinen muutoksenhaku tapahtuu. Pakkokeinolain mukaan vangitsemisasiassa annettuun päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla, mutta vangittu saa kannella päätöksestä. Korkein oikeus katsoi, että hovioikeuden ensimmäisenä oikeusasteena tekemään yhteydenpidon rajoittamista koskevaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla, mutta rajoituksen kohteeksi joutunut saa kannella päätöksestä. Hovioikeuden antama valitusosoitus Korkeimpaan oikeuteen oli siis virheellinen. Korkein oikeus otti A:n asian käsittelyyn kanteluna. Korkeimman oikeuden mukaan asiassa on enää kysymys siitä, onko A:lla oikeudellista tarvetta saada ratkaisua siitä, onko rajoituspäätökselle ollut laillinen peruste, sillä yhteydenpitorajoitus on jo poistettu. Korkeimman oikeuden mukaan yhteydenpitorajoitus on ollut voimassa vain lyhyehkön ajan, eikä se muutoinkaan tarkoittanut niin vakavaa puuttumista henkilökohtaiseen vapauteen, että A:lla voisi olla oikeudellista tarvetta saada päätöksen perusteet tutkittavaksi enää rajoituksen päättymisen jälkeen. Myös A:n antamasta lausumasta ilmeni, että hänellä ei enää ollut tarvetta saada ratkaisua rajoituspäätöksen lainmukaisuudesta.
Lausunnon antaminen A:n yhteydenpidon rajoittamista koskevasta muutoksenhakemuksesta siis raukesi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa