» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse siitä, että ruotsissa vakituisesti asuva Ruotsin kansalainen A vangittiin käräjäoikeudessa todennäköisin syin epäiltynä laittoman maahantulon järjestämisestä. Kysymys koski erityisesti vangitsemisen edellytyksiä.
Käräjäoikeus katsoi, että vangitsemisvaatimuksessa tarkoitetulle rikosepäilylle, oli olemassa laissa edellytetyt todennäköiset syyt, joten A vangittiin. A oli tiennyt teon rangaistavuudesta, koska oli ohjeistanut B:tä, että kiinnijäämistilanteessa B ei saisi kertoa tuntevansa A:ta. Koska A:lla ei ollut vakinaista asuntoa Suomessa eikä muitakaan kiinteitä siteitä Suomeen, käräjäoikeus katsoi, että riski oikeudenkäynnin karttamisesta oli niin suuri, että poistumista voitiin pitää todennäköisenä. Käräjäoikeus ei katsonut perhesuhteiden vaikuttavan asiaan. Käräjäoikeus katsoi pakkokeinon olevan hyväksyttävä rikoksen törkeyden ja sen selvittämisen tärkeyden. Lisäksi pakkokeinon kokonaiskesto olisi melko vähäinen. Myös hovioikeus päätyi samaan lopputulokseen. Hovioikeus katsoi, että vangitsemisen edellytykset olivat olemassa ja että vangitseminen ei ollut aisan laadun taikka A:n iän tai hänen muiden henkilökohtaisten olojensa vuoksi kohtuutonta.
Korkein oikeus kuitenkin päätyi siihen lopputulokseen, ettei A:n vangitsemiselle ollut laillisia edellytyksiä. Korkeimpaan oikeuteen kantelu tuli silloin kun vangitsemista koskenut pakkokeino oli lakannut olemasta voimassa. Käräjäoikeus oli määrännyt, että A oli päästettävä vapaaksi. Tämän takia myöskään hovioikeus ei voi enää puuttua tutkintavankeuden jatkumiseen. Tutkintavankeuden päättyminen vaikuttaa myös siihen, että uusi pakkokeinolaki ei tule sovellettavaksi. Kuitenkin korkein oikeus voi antaa lausunnon siitä, ovatko aiempien oikeuksien esittämät perusteet A:n vangitsemiselle olleet lainmukaiset. Korkein oikeus katsoi, että alempien oikeuksien rikosepäilyä koskeva edellytys on täyttynyt. Kyse ei kuitenkaan ollut törkeysasteeltaan vakavasta rikoksesta. Oikeudenkäynnin karttamisen todennäköisyydestä tulee esittää selvitystä ja sitä ei ole alemmissa oikeusasteissa tehty. Uuden pakkokeinolain esitöissä samasta karttamisvaarasta on kattavammat perustelut mitä tulee ottaa huomioon. Selvityksen puuttuminen oikeudenkäynnin karttamisesta puoltaa vangitsemisen väärinkäyttöä. Lisäksi alempien oikeuksien olisi tullut ottaa huomioon Suomen ja Ruotsin vakiintunut oikeudellinen yhteistyö luovuttamisesta syytetoimenpiteitä varten. Vangitsemista ei olisi saanut perustaa ainoastaan siihen, että A todennäköisesti karttaa rikosepäilyyn perustuvaa oikeudenkäyntiä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa