» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa poliisi oli käräjäoikeuden 14.7.2005, 12.8.2005, 8.9.2005, 7.10.2005 ja 3.11.2005 antamien päätösten nojalla 14.7.2005 ja 2.12.2005 välisenä aikana kohdistanut teknistä kuuntelua törkeästä veropetoksesta epäiltyihin heidän ollessaan asuinkerrostalossa sijaitsevassa huoneistossa. Tutkinnanjohtaja oli teknistä kuuntelua koskevassa vaatimuksessa ilmoittanut käräjäoikeudelle, että huoneisto oli niin sanottu piilokonttori, jota ei käytetty vakituiseen asumiseen mutta jossa tuntematon henkilö oli poliisin havaintojen mukaan tilapäisesti yöpynyt. KKO:n tuli ratkaista kysymys siitä, onko teknistä kuuntelua saanut kohdistaa mainittuun huoneistoon. Michael P:n mukaan edellytyksiä tekniselle kuuntelulle ei ollut, koska huoneisto oli rakennettu asuinkäyttöön ja se siten oli vakituiseen asumiseen tarkoitettu tila. Michael P on edelleen vedonnut siihen, että huoneistoa oli joka tapauksessa käytetty asumiseen.
Pakkokeinolain 5 a luvun 4 §:n 1 momentin mukaan rikoksen esitutkintaa toimittava viranomainen saa kohdistaa epäiltyyn teknistä kuuntelua muun muassa, jos tätä on syytä epäillä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta ja jos kuuntelulla saatavilla tiedoilla voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle. Pykälän 2 momentin mukaan teknistä kuuntelua saa 1 momentin nojalla kohdistaa epäiltyyn vain hänen ollessaan vakituiseen asumiseen tarkoitetun tilan ulkopuolella.
Vakituiseen asumiseen tarkoitettuun tilaan saadaan kohdistaa teknistä kuuntelua vain pakkokeinolain 5 a luvun 4 §:n 3 momentissa tyhjentävästi lueteltujen rikosten tutkimista varten. Törkeä veropetos ei kuulu näihin rikoksiin. Näin ollen teknisen kuuntelun edellytyksiä harkittaessa oli tässä tapauksessa ensiksi ratkaistava se, oliko kyseistä huoneistoa pidettävä vakituiseen asumiseen tarkoitettuna vai muuna tilana.
Edellä mainitun pykälän esitöiden mukaan vakituiseen asumiseen tarkoitettujen tilojen ulkopuolelle jäävät lyhytaikaiseen asumiseen tarkoitetut tilat, kuten hotellihuoneet, sekä esimerkiksi virastot, liikehuoneistot, toimistot ja tuotantolaitokset. Lisäksi todetaan, että vakituiseen asumiseen tarkoitettuina tiloina on pidettävä ainoastaan varsinaisia asumistiloja, ei esimerkiksi porraskäytäviä tai yksityiskäytössä olevia piha-alueita.
KKO katsoi, ettei pakkokeinolain 5 a luvun 4 §:n 2 momentissa käytetystä ilmaisusta "vakituiseen asumiseen tarkoitetun tilan ulkopuolella" voida tehdä sellaista johtopäätöstä, ettei lakia sovellettaessa voitaisi ottaa huomioon sitä seikkaa, käytetäänkö tilaa tosiasiallisesti asumiseen. Lain esitöistä ei myöskään ilmene, että mainitulla ilmaisulla, joka on korvannut aikaisemmin voimassa olleen luvun 4 §:n 4 momentin (366/1999) ilmaisun "tilassa, jota ei käytetä vakituiseen asumiseen" olisi tarkoitettu muuttaa säännöksen sisältöä siten, että jo tilan käyttötarkoitus sen tosiasiallisesta käytöstä riippumatta sulkisi pois mahdollisuuden tekniseen kuunteluun.
Asumiseen liittyvällä teknisen kuuntelun rajauksella on läheinen yhteys perustuslain 10 §:ssä turvattuihin perusoikeuksiin. Perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 36/2002 vp s. 6) mukaan teknisin apuvälinein tapahtuva salainen kuuntelu rikoksesta epäillyn tai jonkun muun kotona merkitsee puuttumista kotirauhan ja myös luottamuksellisen viestin suojaan. Koska rajauksella pyritään turvaamaan nimenomaan kotirauhaa ja yksityiselämää, KKO katsoi, että vakituiseen asumiseen tarkoitettu tila voi olla yksityiskäytössä oleva sisätila, jota tosiasiallisesti käytetään asuntona. Harkittaessa onko tila tarkoitettu vakituiseen asumiseen vai ei, ratkaisevaa ei siten ole se, mihin tarkoitukseen tila on rakentamiseen liittyvien hallintopäätösten tai esimerkiksi asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen mukaan osoitettu, vaan olennaista on tilan tosiasiallinen käyttö silloin, kun teknistä kuuntelua koskeva vaatimus tehdään. Myöskään sellaisilla hallinnollisilla toimilla kuten väestörekisteri-ilmoituksen tekemisellä tai sen tekemättä jättämisellä ei ole asiassa ratkaisevaa merkitystä.
Pakkokeinolain 5 a luvun 5 §:n 1 momentin tuomioistuin päättää luvan myöntämisestä tekniseen kuunteluun, jos kuuntelulaite on tarkoitus sijoittaa siihen tilaan, jossa epäilty oleskelee. Lupa-asia käsitellään luvun 6 §:n 2 momentin mukaan pidättämiseen oikeutetun virkamiehen vaatimuksesta ja hänen tai hänen määräämänsä virkamiehen läsnä ollessa. Rikoksesta epäiltyä tai kuunneltavan tilan haltijaa ei sen sijaan kuulla tällaisesta niin sanotusta salaisesta pakkokeinosta päätettäessä. Silloin, kun luvun 4 §:n 3 momentissa lueteltujen rikosten selvittämiseksi ylipäänsä voidaan hakea lupaa asuintiloihin kohdistuvaa teknistä kuuntelua varten, tuomioistuimen on 6 a §:n nojalla määrättävä julkinen asiamies valvomaan kuuntelun kohteeksi joutuvien etuja.
Pakkokeinoasioissa tuomioistuimen tehtävänä on huolehtia rikoksesta epäillyn ja sivullisten oikeusturvasta etenkin silloin, kun he eivät voi itse tai asiamiehen välityksellä valvoa etujaan. KKO oli jo ratkaisussaan KKO 2007:7 todennut, että tuomioistuimen on pakkokeinovaatimusta käsitellessään selvitettävä ne tosiasiatiedot, joihin rikosepäilyn väitetään perustuvan. Vastaavasti tuomioistuimen on selvitettävä myös muut pakkokeinon edellytykset, kuten se, käytetäänkö kuunneltavaa tilaa vakituiseen asumiseen. Tuomioistuimen on myös perusteltava päätöksensä niin, että sen lainmukaisuutta voidaan arvioida jälkikäteen.
Teknistä kuuntelua koskevista vaatimuksista oli käynyt ilmi, että tekninen kuuntelu oli ollut tarkoitus kohdistaa asuinkerrostalossa olevaan huoneistoon, joka kuitenkin oli vuokrattu eräälle yhtiölle ja joka ovessa olevan nimen perusteella oli toisen yhtiön käytössä. Lupavaatimuksen mukaan Michael P oli aikaisemmin muuttanut pois kyseisestä huoneistosta eikä kukaan muistakaan rikoksesta epäillyistä asunut siinä, vaan he käyttivät huoneistoa toimistonaan. Edellä lausutun mukaisesti KKO katsoi, ettei huoneisto toimistona käytettynä ollut pakkokeinolain 5 a luvun 4 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla asumiseen tarkoitettu tila. Huoneisto ei siten ollut Michael P:n tai muiden rikoksesta epäiltyjen osalta vakituiseen asumiseen tarkoitettu tila.
Heinä- ja elokuussa 2005 tehdyistä lupavaatimuksista ilmenee, että huoneistossa oli toukokuun 2005 lopulta lukien yöpynyt tuntematon henkilö, jonka majoittumista oli kuitenkin tarkkailu- ja kuunteluhavaintojen mukaan pidetty tilapäisenä. Myöhemmissä, syys-, loka- ja marraskuussa 2005 tehdyissä vaatimuksissa ei enää ollut yöpymistä koskevia mainintoja. Michael P oli kantelussaan viitannut esitutkinnassa annettuun todistajankertomukseen ja ilmoittanut, että kyseinen henkilö oli toukokuun ja joulukuun 2005 alun välisenä aikana asunut huoneistossa kaikkiaan noin viiden kuukauden ajan. Tutkinnanjohtaja ei ole vastauksessaan kiistänyt tätä ilmoitusta.
Jo ensimmäisen käräjäoikeudelle esitetyn lupavaatimuksen mukaan kuuntelulaite oli sijoitettu tavanomaisesti asumiseen käytettävään tilaan, jossa sivullinen henkilö oli yöpynyt jo yli kuukauden ajan. Tällöin oli ollut ilmeinen vaara, että teknisin laittein tapahtuva salainen kuuntelu voi loukata hänen yksityisyyttään ja kotirauhaansa. Kun tällaiset seikat olivat tulleet ilmi lupa-asiaa käsiteltäessä, käräjäoikeuden olisi tullut vaatia tutkinnanjohtajalta tarkempia tietoja ja selvityksiä yöpymisestä ja mahdollisesta muusta asumisesta, jotta henkilön oikeusturva olisi tullut asianmukaisesti huomioon otetuksi.
Lisäksi KKO totesi, ettei käräjäoikeus ole perustellut ratkaisuaan asianmukaisesti, kun se oli ainoastaan viitannut ratkaisun liitteeksi otettuun tutkinnanjohtajan vaatimukseen ja siinä esitettyyn yleiseen luonnehdintaan asumisen tilapäisyydestä. Näillä perusteilla KKO katsoi, että huoneiston tosiasiallista käyttöä ei ollut lupa-asiaa käsiteltäessä asianmukaisesti selvitetty. Tämän vuoksi luvan myöntämiselle ei ollut edellytyksiä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa