» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2011:90 on kysymys hovioikeuden ja käräjäoikeuden menettelystä liikennevahinkoasiassa. A oli ollut osallisena liikennevahingossa, jossa A:n kuljettama ajoneuvo oli ajautunut liukkaalla kelillä ulos tieltä. Liikennevahingon jälkeen A kävi lääkärissä kolme kertaa niska- ja hartiaseudun kipeytymisen, pyörtymisen, kurkun kipeytymisen ja kuumeen vuoksi. A:n vasen peukalo ei myöskään liikkunut aivan kämmenpohjaan asti. Yli kuusi vuotta myöhemmin A meni lääkäriin vasemman käden oireen vuoksi. A oli lähetetty reumatologiseen konsultaatioon. Muutaman seuraavan vuoden aikana A kävi tutkimuksissa kätensä oireista. Lopulta lääkäri oli katsonut A:n saaneen niskan retkahdusvamman ja traumaattisen aivovamman mainitussa liikenneonnettomuudessa. A teki vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiölle saatuaan tietää vammojen johtuvan 11 vuotta aiemmin sattuneesta liikenneonnettomuudesta. A oli saanut lausunnon liikenneonnettomuuden aiheuttamista vammoista vasta 11 vuotta liikenneonnettomuuden jälkeen. A vaati vahvistamaan, että hänellä on oikeus saada liikennevakuutuslain mukaiset korvaukset liikenneonnettomuuden johdosta.
Vakuutusyhtiö vaati kanteen hylkäämistä vanhentuneena. Vahinkoilmoitusta ei oltu tehty liikennevakuutuslaissa säädetyssä kolmen vuoden määräajassa. Käräjäoikeus katsoi A:n saaneen liikennevahingosta aiheutuneesta henkilövahingosta tiedon jo heti liikennevahingon jälkeen käytyään lääkärissä. A:n sattuneesta liikennevahingosta 11 vuotta myöhemmin tehtyä vahinkoilmoitusta ei oltu tehty liikennevakuutuslaissa säädetyssä määräajassa. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Hovioikeus katsoi asiassa, että A oli saanut 10-11 vuotta onnettomuuden jälkeen tehtyjen tutkimusten jälkeen annetusta lääkärinlausunnosta luotettavasti tietoonsa, että hänelle oli aiheutunut muiden vamojen lisäksi myös aivovaurio, jota ei oltu havaittu aiemmin. Hovioikeus katsoi, että vahinkoilmoitus oli tehty kolmen vuoden määräajassa siitä, kun vahingonkärsinyt oli saanut tiedon vahingosta. Hovioikeus hylkäsi käräjäoikeuden tuomion ja vahvisti, että A:lla oli oikeus saada liikennevakuutuslain mukaiset korvaukset aivovamman osalta.
Korkeimmassa oikeudessa oli kysymys alemmissa oikeuksissa noudatetusta menettelystä ja siitä, onko A:n kanneoikeus vanhentunut. Liikennevahinkolain mukaan liikennevahingosta johtuvat vammat voivat olla vaikeusasteiltaan eritasoisia ja ne voivat ilmetä eri ajankohtina. Korkein oikeus toteaa, että A:n kanteesta ei ole yksiselitteisesti ilmennyt, minkä vammojen osalta hänen on ollut tarkoitus vaatia vahvistettavaksi, ettei hänen oikeus korvauksiin ole vanhentunut. Käsillä olevalla aineistolla asia ei ole ratkaistavissa. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot kumotaan. Asia palautetaan käräjäoikeuteen, jonka tulee ottaa asia uudelleen käsittelyyn.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa