» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1981-II-4 oli kyse huoneenvuokrasuhteesta johtuvasta riita-asiasta. Öljy-yhtiön ja sen tuotteiden jälleenmyyjän välillä oli tehty toimintasopimus, joka oli sittemmin irtisanottu. Sopimus sisälsi määräyksiä muun muassa huoltoasemakiinteistön luovuttamisesta jälleenmyyjän käyttöön vastiketta vastaan sekä myyntitoiminnasta ja muusta kaupallisesta yhteistyöstä. Jälleenmyyjä oli nostanut asunto-oikeudessa kanteen muuttopäivän siirtämisestä. Korkeimmassa oikeudessa oli kyse siitä, oliko asunto-oikeus toimivaltainen tutkimaan kyseiseen toimitasopimukseen perustuvan asian.
A oli 9.8.1973 allekirjoitetulla toimintasopimuksella vuokrannut B Oy:tä autohuoltoasemakiinteistön. B Oy oli 1.9.1976 irtisanonut sopimuksen päättymään 1.12.1976. A oli vaatinut asunto-oikeudessa muuttopäivän siirtämistä 1.12.1976 lukien yhdellä vuodella.
B Oy oli vaatinut, että kannetta ei tule ottaa tutkittavaksi, koska se ei ole huoneenvuokrasuhteeseen perustuva riita-asia. Asunto-oikeus oli todennut selvitetyksi, että osapuolet olivat sopimusta tehdessään tarkoittaneet sopia välillään kaupallisesta yhteistyöstä. B Oy:n toimiala käsitti muun muassa nestemäisten polttoaineiden, voiteluaineiden ja moottoriajoneuvoalan muiden tarvikkeiden kaupan. B Oy:n tarkoituksena oli ollut saada tuotteitaan tehokkaasti markkinoiduksi. A:n tehtävänä oli ollut toimia kyseisten tuotteiden jälleenmyyjänä sekä harjoittaa itsenäisenä yrittäjänä omaan lukuunsa huoltoaseman kahvilatoimintaa.
Toimintasopimuksessa oli sovittu muun muassa huoltoaseman hoidosta, myyntitoiminnasta, mainonnasta ja henkilökunnan kouluttamisesta. Nämä määräykset osoittivat osapuolten välisen toiminnan kaupallisen luonteen. Sopimuksessa oli kuitenkin sovittu myös B Oy:n omistaman kiinteistön luovuttamisesta A:n käyttöön sovittua vastiketta vastaan. Tätä luovutusta ei kuitenkaan ole voitu pitää varsinaisena vuokrana vaan tietynlaisena käyttökorvauksena, johon sisältyi maksua muustakin kuin vain liikehuoneistoon käyttöön saamisesta. Kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamista koskeva sopimuksen kohta muodosti vain osan osapuolten välillä tehdystä laajasta kaupallisesta sopimuksesta, eikä kyseistä kohtaa voitu pitää muusta sopimuskokonaisuudesta erillisenä huoneenvuokrasopimuksena.
Asunto-oikeus oli jättänyt A:n kanteen tutkimatta oikeudenkäynnistä huoneenvuokra-asioissa annetun lain 1 §:n ja 3 §:n nojalla, koska asunto-oikeuden toimivaltaan kuuluivat ainoastaan huoneenvuokrasuhteesta johtuvat riidat. Näin ollen asunto-oikeus ei ollut toimivaltainen tutkimaan edellä mainittuun sopimukseen perustuvaa A:n kannetta.
A valitti tuomiosta hovioikeuteen. Hovioikeus ei nähnyt syytä muuttaa asunto-oikeuden päätöstä. A pyysi korkeimmalta oikeudelta valituslupaa, koska A:n mukaan samanlaisissa tapauksissa olisi tärkeää saada asia korkeimman oikeuden ratkaistavaksi. A:lle myönnettiin valituslupa.
Korkein oikeus totesi, ettei ollut syytä muuttaa hovioikeuden päätöstä, joka jäi pysyväksi. Korkein oikeus kuitenkin huomioi asian tulkinnanvaraisuuden ja määräsi B Oy:n kärsimään vahinkonaan omat oikeudenkäyntikulunsa asian käsittelystä korkeimmassa oikeudessa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa