» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Kysymyksenasettelu
Tapauksessa oli kyse siitä, oliko vankilassaolo sellainen asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain (AHVL) 18.1 §:n mukainen peruste, jonka perusteella vuokraisella oli oikeus luovuttaa asuinhuoneisto väliaikaisesti toisen käyttöön. Samalla arvioitiin oliko lakia tulkittava sananmuodonmukaisesti niin, että vuokralaisen on oleskeltava toisella paikkakunnalla, jotta oikeus vuokrata asunto väliaikaisesti syntyy.
Kyseinen AHVL:n 18.1 § kuuluu seuraavasti: ”Vuokralainen saa enintään kahdeksi vuodeksi luovuttaa koko asuinhuoneiston toisen käytettäväksi, jos vuokralainen työnsä, opintojensa, sairauden tai muun sellaisen syyn takia oleskelee toisella paikkakunnalla eikä vuokranantajalla ole perusteltua syytä vastustaa luovutusta.”
Tapahtumakuvaus
K oli tutkintavankeudessa asuinpaikkakunnallaan ja aikoi vuokrata vuokraamansa huoneiston toiselle henkilölle 1.7.2012 – 30.6.2013 väliseksi ajaksi.
NK Oy vaati, että käräjäoikeus kieltää K:ta vuokraamasta vuokraamaansa huoneistoa edelleen toiselle henkilölle. NK Oy:n mukaan AHVL 18.1 §:n asettamat edellytykset väliaikaiselle luovuttamiselle, eli vuokraamiselle eivät täyttyneet. K:n mukaan kyseiset edellytykset olivat olemassa ja hän vastusti NK Oy:n vaatimusta.
Käräjäoikeus kielsi K:ta NK Oy:n vaatimusten mukaisesti luovuttamasta asuntoa väliaikaisesti kyseessä olleena ajanjaksona.
K teki valituksen hovioikeuteen vaatien NK Oy:n kanteen hylkäämistä. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion ja velvoitti K:n suorittamaan NK Oy:lle oikeudenkäyntikulukorvausta.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Toisella paikkakunnalla oleskeleminen edellytyksenä
Ensin korkein oikeus arvioi AHVL:n 18.1 §:n sanamuodon mukaista tulkintaa sen osalta, onko toisella paikkakunnalla oleskelu ehdoton edellytys sille, että vuokralainen voi väliaikaisesti luovuttaa vuokra-asuntonsa. Korkein oikeus katsoi, että sanamuodon mukainen soveltaminen, eli toisella paikkakunnalla oleskelun vaatimuksen ehdottomuus saattaisi johtaa sattumanvaraisiin ja yhdenvertaisuutta loukkaaviin seurauksiin. Korkein oikeus käytti esimerkkinä muun muassa henkilöä, jonka on hoidon saamiseksi oleskeltava hoitolaitoksessa, asuinpaikkakunnallaan. Näin ollen korkein oikeus totesi, että vuokralaisen oleskelu toisella paikkakunnalla ei ole jokaisessa tapauksessa ehdoton edellytys väliaikaiselle asunnon luovuttamiselle.
Vankeuden rinnastuminen muihin AHVL 18.1 §:n perusteisiin
Korkein oikeus huomautti, että laissa ei tyhjentävästi luetella syitä, joilla huoneiston väliaikainen luovuttaminen on mahdollista. Tuomioistuin totesi, että säännöksen tavoite on mahdollistaa vuokra-asunnon luovuttaminen väliaikaisesti silloin kun vuokralaisella ei ole tosiasiallista mahdollisuutta käyttää huoneistoa asuntonaan. Vankeustuomion suorittaminen estää vuokralaista käyttämästä huoneistoaan.
Korkein oikeus totesi, etteivät lain esityöt anna johtoa siihen minkälainen AHVL 18.1 §:ssä mainitun muun syyn on oltava tai miten sen on vertauduttava luetteloituihin perusteisiin. Korkein oikeus katsoi, että yhdistävä tekijä eri perusteiden välillä on se, että niissä on kyse vuokralaisen henkilökohtaisiin oloihin liittyvistä seikoista ja muutoksista, jotka samalla selvästi ja välittömästi rajoittavat vuokralaisen mahdollisuutta käyttää vuokraamaansa huoneistoa.
Korkeimman oikeuden mukaan vankeus täytti nämä asunnon käyttötarpeen ja mahdollisuuksien muutoksen kriteerit, sillä se rajoittaa vuokralaisen mahdollisuutta käyttää vuokrahuoneistoaan. Korkeimman oikeuden mukaan K:lla oli oikeus väliaikaisesti luovuttaa vuokra-asuntonsa toisen käytettäväksi.
Korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen sekä hylkäsi NK Oy:n kanteen. K vapautettiin NK Oy:n hovioikeuden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa