» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Yhtiön varastotilassa oli sattunut tulipalo vuonna 2005 ja varaston sisältö oli tuhoutunut kokonaisuudessaan. Yhtiöllä oli ollut voimassa oleva esinevakuutus Keskinäisessä Vakuutusyhtiössä Tapiolassa (Tapiola). Yhtiö oli tehnyt vahinkoilmoituksen tulipalon johdosta Tapiolalle. Tapiola oli evännyt vakuutuskorvauksen kokonaisuudessaan vuonna 2006 korvauksen hakijan vilpillisesti antamien ristiriitaisten ja puutteellisten tietojen vuoksi.
Yhtiö nosti kanteen Tapiolaa vastaan ja vaati Tapiolaa suorittamaan sille palovakuutuskorvausta. Käräjäoikeus totesi, että näyttötaakka korvauksen hakijan vilpillisyydestä oli Tapiolalla. Tapiolan mukaan vahinkotapahtumasta oli annettu ristiriitaista tietoa ja että vahingoittuneeksi ilmoitetun omaisuuden olemassaolosta ei ollut esitetty tarvittavia asiakirjoja ja tietoja. Yhtiön edustaja oli kertonut ostotositteiden kadonneen. Vakuutuskorvausta oli vaadittu moninkertaisesti määrä, joka tuhoutuneesta omaisuudesta vakuutusehtojen mukaan tulisi vakuutuskorvauksena suorittaa. Näiden seikkojen perusteella käräjäoikeus katsoi tulleen näytetyksi, että yhtiö oli vakuutuskorvausta hakiessaan menetellyt vilpillisesti ilmoittamalla vääriä tietoja tuhoutuneen omaisuuden määrästä ja arvosta. Yhtiö oli tavoitellut menettelyllään erittäin suurta taloudellista hyötyä. Käräjäoikeus hylkäsi yhtiön kanteen.
Yhtiö valitti käräjäoikeuden pätöksestä hovioikeuteen, joka kuitenkin päätyi samaan lopputulokseen eli hylkäsi yhtiön kanteen.
Yhtiö valitti asiassa edelleen Korkeimpaan oikeuteen. Ensimmäisenä Korkein oikeus nosti esille vakuutussopimuslain, jonka mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys. Lähtökohtaisesti korvauksen hakijan on siten esitettävä selvitystä sekä vahingon sattumisesta että sen määrästä. Joissakin tilanteissa vakuutuksenantajalla voi olla paremmat mahdollisuudet selvityksen esittämiseen, mutta tässä tapauksessa Korkein oikeus totesi, että paremmat mahdollisuudet ovat olleet korvauksen hakijalla. Toiseksi Korkein oikeus arvio yhtiön menettelyä. Yhtiön edustaja ei ollut toimittanut Tapiolan pyytämiä ostotositteita tuhoutuneeksi ilmoitetusta vaihto-omaisuudesta, vaan hän oli kertonut, että ostokuitit sisältävä kansio oli varastettu hänen pizza-autostaan. Tämä ilmensi pyrkimystä salata vakuutusyhtiön vastuuseen vaikuttavia tietoja. Lisäksi yhtiö oli hakenut 300 000 euron korvausta vaihto-omaisuudesta, jonka hankintahinta kuljetuskustannuksineen oli ollut noin 50 000 euroa. Korkein oikeus totesikin, että yhtiö ei ollut kyennyt esittämään lainkaan luotettavaa selvitystä siitä, että todellinen vahingon määrä olisi sen vaatiman mukainen. Yhtiö ei ole edes pyrkinyt selvittämään vahingon oikeaa määrää, vaan se on päinvastoin pyrkinyt salaamaan vakuutuksenantajalta tietoja, joilla on merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioinnin kannalta. Yhtiön menettelyä oli pidettävä törkeänä eikä Korkein oikeus siten myöskään muuttanut alempien oikeusasteiden tuomioita.
Ratkaisu korostaa korvauksen hakijan velvoitetta esittää luotettavia tietoja sekä vahingon perusteesta että sen määrästä. Selvityksen tulee olla uskottavaa ja perustua luotettavaan todistusaineistoon. Vakuutuksenantajan velvollisuus esittää näyttöä vahingosta voi toteutua vain poikkeuksellisissa tilanteissa, jos tällä on esimerkiksi kokemuksensa perusteella korvauksenhakijaa paremmat mahdollisuudet hankkia selvitystä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa