» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
on kanteessaan vaatinut, että V Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle kirjallisen työsopimuksen mukaisesti provisiopalkkaa ja lomakorvausta. Yhtiö on vastustanut vaatimuksia sillä perusteella, että työsopimuksen mukaista palkkausehtoa oli myöhemmin muutettu suullisella sopimuksella. Käräjäoikeuden hyväksyttyä A:n mainitut palkkavaatimukset hovioikeus on ne hylännyt katsoen, että osapuolet olivat työsuhteen aikana hiljaisesti sopineet palkkausehdon muuttamisesta.
Käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A:n palkkausta olisi V Oy:n väittämällä tavalla muutettu. Käräjäoikeus velvoitti yhtiön suorittamaan A:lle tämän vaatimat myyntiprovisiot ja lomakorvaukset korkoineen.
Hovioikeus totesi, että asiassa oli riitaista se, oliko A:n työsopimuksen mukainen provisio työnantajan väittämin tavoin suullisesti tai hiljaisesti sopimalla korvattu peruspalkan korotuksilla. Asiassa vastaanottamansa todistelun perusteella hovioikeus lausui, että A:lle ei ollut koskaan maksettu työsopimuksen mukaisia provisioita. Yhtiön muillekaan työntekijöille ei ollut provisioita maksettu, eikä yhtiössä ollut ollut edes järjestelmää niiden määrän laskemiseksi. A ei ollut omankaan ilmoituksensa mukaan vaatinut provisioita yli kolmeen vuoteen ennen joulua 2004. A:n ja V Oy:n välillä oli ainakin vuoden 2001 alkuun mennessä hiljaisesti sovittu palkkausehdon muuttamisesta siten, että peruspalkkaa korotettiin ja kirjallisen työsopimuksen provisiota koskevaa ehtoa ei noudatettu. Hovioikeus hylkäsi A:n provisiopalkkaa ja lomakorvausta koskevat vaatimukset.
Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan asiassa, jossa sovinto on sallittu, tuomiota ei saa perustaa seikkaan, johon asianosainen ei ole vaatimuksensa tai vastustamisensa tueksi vedonnut. Niin kuin esimerkiksi ratkaisussa KKO 2006:54 on lausuttu, seikalla tarkoitetaan lainkohdassa oikeusseuraamuksen kannalta välittömästi ratkaisuun vaikuttavaa tosiasiaa eli niin sanottua oikeustosiseikkaa. Seikkaan vetoamisella taas tarkoitetaan sitä, että asianosainen tuo sen esiin nimenomaan tarkoituksin saada seikka ratkaisun perusteeksi. Jos tällaiseen seikkaan ei vedota, tuomioistuin ei voi perustaa tuomiotaan siihen siinäkään tapauksessa, että seikka muutoin tulisi asiassa esille tai olisi tuomioistuimen tiedossa. Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 17 §:n 1 momentissa säädetään puolestaan siitä, mihin seikkoihin valittaja saa hovioikeudessa vedota.
Korkein oikeus totesi, että suullisen sopimuksen syntyolosuhteet ja ilmenemistapa ovat olennaisesti erilaiset kuin niin sanotun hiljaisen sopimuksen. Suullinen sopimus syntyy, kun sopijapuolet suullisilla lausumillaan ilmaisevat tahtonsa solmia tietyn sisältöinen sopimus tai muuttaa sitä. Hiljaisen sopimuksen syntyminen ei perustu osapuolten nimenomaisiin tahdonilmaisuihin, vaan sopimuksen olemassaolo tai sopimuksen mukaisesta oikeudesta luopuminen päätellään muista heidän toimistaan, kuten tietyn asiantilan pitkäaikaisesta hyväksymisestä tai osapuolten yhteistoiminnassaan vakiintuneesti noudattamasta menettelystä. Suullinen sopimus perustuu siten erilaiseen tosiseikastoon kuin hiljainen sopimus.
Edellä selostetusta oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:n 2 momentista seuraa, että asianosaiset määräävät riidan kohteen. Ne seikat, joihin tuomioistuin perustaa ratkaisunsa, eivät saa poiketa niistä seikoista, joihin asianosaiset ovat vaatimustensa tueksi vedonneet. Yhtiön perustettua kiistämisensä asiassa siihen, että A:n työsopimusta oli asiasta nimenomaisesti sopien muutettu, riidan kohteena ei ole ollut se seikka, oliko A hiljaisesti hyväksynyt palkkauksensa muuttamisen. Tähän arviointiin ei vaikuta se, että yhtiö on osoituksena väittämästään suullisesta sopimuksesta vedonnut A:n passiiviseen menettelyyn provisiovaatimustensa esittämisessä. A on siten voinut puolustautua sopimuksen muuttamista koskevaa väitettä vastaan yksinomaan pyrkimällä osoittamaan sen, ettei palkkauksen muuttamisesta ollut V Oy:n väittämällä tavalla nimenomaisesti sovittu.
Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoi, että hovioikeus on menetellyt virheellisesti perustaessaan ratkaisunsa asiassa hiljaiseen sopimiseen. Hovioikeudessa tapahtunut oikeudenkäyntivirhe on vaikuttanut asian lopputulokseen.
Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion. Asia palautettiin hovioikeuteen.
Selaa lakitietoa