» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse siitä, oliko sijoittajilla asianomistajan asema, ja olivatko he oikeutettuja vaatimaan pankinjohtajalle rangaistusta arvopaperimarkkinarikoksen perusteella. Tapauksessa B ja eräät muut sijoittajat osallistuivat osakeantiin, ja merkitsivät pankin osakkeita. Osakeanti julkistettiin 19.10.1994 ja toteutettiin 14.11.–16.12.1994. Pankin suuret osakkeenomistajat ja suuryritykset olivat 14.11.1994 tehneet merkintätoimeksiantoja tai merkintöjä alle 250 miljoonalla markalla. B:n mukaan pankki markkinoi osakeantia suurosakkeenomistajien sitoutumisella jo ennen antia merkitsemään yli puolet annista eli yli miljardi markkaa. Lisäksi B kertoi, että pankki muutti 14.11.1994 piensijoittajien merkintätoimeksiantoja noin 900 miljoonalla markalla merkinnöiksi, eikä suurosakkeenomistajien lisämerkinnöistä ollut lainkaan sitoumuksia. B väitti A:n, joka oli pankin johtokunnan puheenjohtaja ja pääjohtaja, toimineen tahallaan lain vastaisesti antamalla totuudenvastaisia tai ainakin harhaanjohtavia tietoja, ja menetelleen sopimattomasti sekä hyvän tavan vastaisesti.
B ja hänen myötäpuolensa vaativat A:lle rangaistusta arvopaperimarkkinarikoksesta. Lisäksi B myötäpuolineen ilmoitti vaativansa vahingonkorvausta pankilta erillisellä vahingonkorvauskanteella, ja varaavansa oikeuden vaatia myös A:lta vahingonkorvausta kyseisen rikosjutun perusteella. A:n mielestä B:llä ja tämän myötäpuolilla ei ollut asianomistajan asemaa, eikä oikeutta esittää rangaistusvaatimuksia.
Käräjäoikeus jätti B:n ja tämän myötäpuolien rangaistusvaatimukset tutkimatta asianomistaja-aseman puuttumisen vuoksi. Hovioikeus totesi, että kyseisille sijoittajille väitettiin syntyneen yksityisoikeudellinen vaade taloudellisen vahingon perusteella, ja heillä oli jo tämän vuoksi asianomistaja-asema. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden ratkaisun ja palautti asian käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. A:lle myönnettiin valituslupa korkeimpaan oikeuteen, joka kumosi hovioikeuden ratkaisun, ja jätti asian käräjäoikeuden ratkaisun varaan. B:n ja hänen myötäpuolien vaatimaa rangaistusvaatimusta A:lle ei tullut tutkia.
Korkein oikeus totesi ratkaisunsa perusteluissa, että arvopaperimarkkinarikos täyttyy sen tunnusmerkistön mukaan säännöksen määräysten rikkomisella. Tunnusmerkistöön ei kuulu vahingon tai vahingonvaaran aiheuttaminen jollekin henkilölle, eikä säännöksessä ole määritetty asianomistajia. Säännös ei muodosta syyteoikeutta, vaikka säännöksellä suojataan välillisesti arvopaperimarkkinoiden asiakkaita. B:lle ja hänen myötäpuolilleen mahdollisesti aiheutunut vahinko ei voinut aiheutua välittömästi arvopaperimarkkinarikoksen tunnusmerkistön mukaisesta teosta, joten heidän esittämää rangaistusvaatimusta ei tutkittu.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa