» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Henkilö A oli työtä tehdessään hypännyt maahan traktorin istuimelta ja nyrjäyttänyt vasemman nilkkansa. Muutaman päivän päästä otetussa röntgenkuvassa ei oltu todettu merkittäviä luumuutoksia, mutta A:n oli havaittu muutamia viikkoja aikaisemmin loukanneen saman jalan säären etualaosan. A oli otettu sairaalahoitoon ruusun takia. A:lla oli muitakin sairauksia ja noin kuukausi edellisen röntgenkuvan jälkeen hänen jalkansa veneluu oli havaittu kokonaan hajonneeksi ja siten koko keskijalka oli romahtanut ja aiheuttanut keinumaisen jalkaterän kehittymisen. A oli vaatinut korvausta veneluun murtuman, paikoiltaan siirtymisen ja pirstaloitumisen johdosta.
Vakuutusyhtiö ei hyväksynyt korvausta sillä perusteella, ettei tapaturma ollut aiheuttanut vähintään 10 prosentin työkyvyn alenemaan ensimmäisestä röntgenkuvapäivästä alkaen eikä sairaanhoidon tarvetta noin kuukausi tapaturman jälkeen. Tapaturmalautakunta, johon A valitti, totesi, ettei työkyvyttömyys ja sairaanhoidon tarve johtuneet tapaturmasta, vaan useat vammat liittyivät A:n sokeritautiin. Se hylkäsi A:n valituksen. Vakuutusoikeus ei muuttanut tapaturmalautakunnan päätöstä.
Korkein oikeus totesi, että osa A:n lääkäreistä oli katsonut, että veneluun luhistuminen liittyi sokeritautiin, ja osa taas oli mieltä, että tapaturma oli aiheuttanut veneluun murtuman. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen asiantuntija oli todennut, että jalkaterän tila oli aiheutunut kolmesta tekijästä eli tapaturmasta, sokeritaudin seurauksista ja diagnoosin viivästymisestä. Korkein oikeus lausui, että tapaturman yhteydessä aiheutunut veneluun murtuma on jäänyt ensimmäisen lääkärikäynnin yhteydessä havaitsematta, koska röntgenkuvaus oli ollut puutteellinen. A oli saanut sen johdosta väärät jalan hoito-ohjeet. Veneluun murtuma oli siten KKO:n mukaan aiheutunut tapaturmasta, joten se kumosi vakuutusoikeuden päätöksen ja velvoitti vakuutusyhtiön suorittamaan lain mukaiset korvaukset A:lle.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa