» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A:lle oli tehty lonkan tekonivelleikkaus. Leikkauksessa oli sattunut virhe, jonka seurauksena asennetun proteesin kärki oli aiheuttanut murtuman reisiluuhun. Jalka oli pitänyt leikata uudelleen. Leikkauksen jälkeen jalka oli menettänyt myös toimintakykyä, jonka vuoksi A oli ollut myös työkyvytön. A katsoi, että kyseessä oli hoitovahinko ja vaati potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1, 4 ja 7 kohtiin viitaten 20 500 euroa korvauksia Potilasvakuutuskeskukselta. Käräjäoikeus hyväksyi kuitenkin Potilasvakuutuskeskuksen kannan, jonka mukaan kyseessä oli leikkaukseen liittyvä riski. Potilasvahinkolaissa puolestaan edellytetään äkillistä ja odottamatonta ulkoista tapahtumaa, jotta korvausta olisi mahdollista saada, mutta tässä käräjäoikeus katsoi, että siitä ei ollut tässä asiassa kyse. A valitti tuomista hovioikeuteen, joka hyväksyi käräjäoikeuden perustelut siitä, että virhettä ei ollut leikkauksessa tapahtunut. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion.
Korkeimmassa oikeudessa A uudisti vaatimuksensa, mutta vaati korvauksia ainoastaan 19 400 euroa. Potilasvahinkolain mukaan henkilövahingosta suoritetaan korvausta, jos se on todennäköisesti aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta käsittelystä tai sellaisen laiminlyönnistä, edellyttäen lisäksi, että kokenut terveydenhuollon ammattilainen olisi hoitanut potilasta toisin ja siten välttänyt vahingon. Ratkaisevaa ammattitaidon arvioinnissa on se, olisiko kuka vaan alan kokenut ammattilainen pystynyt välttämään vahingon. Korvausoikeus voi perustua myös siihen, jos potilaalle ei ole kerrottu hoidon riskeistä, jos hän voi osoittaa, että olisi kieltäytynyt toimenpiteestä, jossa riski myöhemmin toteutui.
A:n reisiluun murtuma on syntynyt tekonivelen asentamisessa. On kuitenkin epäselvää, olisiko kokenut ortopediaan erikoistunut lääkäri välttänyt potilaan reisiluun murtumisen. A:lle ei ollut kerrottu leikkaukseen liittyvästä riskistä, mutta on epäselvää myös onko A osoittanut, että hän olisi kieltäytynyt leikkauksesta, jos hän olisi murtumariskistä tienyyt.
Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen mukaan reisiluun murtuma ei ole virheellisestä toiminnasta johtuvaa tekonivelleikkauksen yhteydessä. Useimmat murtumat tekonivelleikkauksessa hoidetaan kuitenkin jo asennusleikkauksen yhteydessä, ja muut isompaa leikkausta vaativat murtumat ovat harvinaisia. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen pysyvä asiantuntija, lääketieteen tohtori ja ortopedian ja traumatologian dosentti Pajamäki on antanut lausunnon asiassa, jossa hän totesi, että kokeneen ortopedin osaamisen taso on saavutettu A:n tekonivelleikkauksessa. Korkein oikeus katsoo myös, että kokeneen ammattilaisen taso on saavutettu leikkauksessa. Murtuma on aiheutunut tekonivelen asentamisessa, jossa on jouduttu käyttämään ulkoista voimaa. Voimankäyttö ei kuitenkaan ole ollut sellaisenaan poikkeuksellista, että sitä olisi voitu pitää äkillisenä ja ennalta arvaamattomana tekijänä leikkauksessa. Korkein oikeus siis katsoo, että A:lle ei ole sattunut leikkauksen yhteydessä tapaturmaa. Arvioitava on vielä, onko A:lle aiheutunut vahinko ollut kohtuuton. A:lle on leikkauksen jälkeen ollut kipua vasemmassa reidessä ja jalassa ja hänelle on jäänyt leikkauksesta koko reiden pituinen arpi. Leikkauksen jälkeen kontrollitutkimuksessa murtuman on todettu luutuneen oikein ja tekonivel on ollut oikeassa asennossa. A on kyennyt liikkumaan ilman apuvälineitä, sekä hänen lonkkansa liikkuu hyvin. A:n tekonivel leikkaus on ollut onnistunut, vaikka hänelle on aiheutunut siitä lievä alaraajan toiminnan vajavuus. Hänelle ei ole Korkeimman oikeuden mukaan syntynyt sellaista pysyvää vaikeaa vammaa, jota edellytetään potilasvahinkolaissa kohtuuttomana seurauksena potilasvahingosta. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomiota, eikä A saanut korvausta potilasvahinkolain nojalla.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa