» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Jalkinetyöntekijä A haki korvausta hänessä todetun rannekanavaoireyhtymän perusteella. Vakuutuslaitos eväsi korvaukset perusteella, että A:lla todettu oireyhtymä ei ollut ammattitautilain edellyttämällä tavalla aiheutunut A:n työstä. A haki muutosta tapaturmalautakunnalta. Tapaturmalautakunta hylkäsi valituksen esitetyn lääketieteellisen selvityksen ja A:n jalkinetyöntekijän työtä koskevan selvityksen perusteella katsoen, että todettu molempien ranteiden rannekanavaoireyhtymä ei ollut aiheutunut työstä eikä kysymyksessä ollut ammattitauti. A haki muutosta vakuutusoikeudelta. Vakuutusoikeus hylkäsi valituksen. A:lle myönnettiin valituslupa korkeimpaan oikeuteen.
Korkeimmassa oikeudessa oli kysymys siitä, onko A:n työ sisältänyt pitkäaikaisesti ranteen keskiasennosta poikkeavia, rannetta kuormittavia liikkeitä sekä onko hänen työtään pidettävä molemminpuolisen rannekanavaoireyhtymän todennäköisenä aiheuttajana. A:ta hoitaneet lääkärit ovat katsoneet, että yläraajojen vaivat ovat ainakin osittain työperäisiä, mutta käsien puutumisoireet voivat osittain selittyä myös niska-hartiaseudun jännitystilalla. A:n työ on sisältänyt ranteiden ja käsien kiertoliikkeitä ja puristusotteita sekä vaatinut ainakin ajoittain suurta voiman käyttöä. Varsinaisesta toistotyöstä ei ole kuitenkaan ole kysymys. Korkein oikeus katsoi, että työ jalkinetehtaassa ei täytä ammattitautilain edellytyksiä. Vakuutusoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa