» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:2014:39 oli kyse testametin moitekanteesta. Perinnönjättäjä T:n toissijaiset perilliset olivat nostaneet testamentinsaaja leskeä E:tä vastaan kanteen, jossa he vaativat testamentin julistamista pätemättömäksi. Toissijaisia perillisiä ovat esimerkiksi menehtyneen henkilön vanhemmat, sisarukset ja sisarusten jälkeläiset. Mikäli testamenttia ei tapauksessa olisi ollut, olisi E muutenkin lain nojalla perinyt T:n, mutta toissijaiset perilliset olisivat saaneet omaisuutta E:n kuolinpesästä tämän kuoleman jälkeen. Testamentilla T oli kuitenkin määrännyt omaisuutensa leskensä jälkeen menemään lesken lapsenlapselle. E vaati ensisijaisesti sitä, että kanne jätetään tutkimatta. Perusteena oli se, että toissijaisilla perillisillä ei ollut asiassa oikeussuojan tarvetta, koska E peri muutenkin lain nojalla T:n. Kannetta ei ollut edes nostettu E:n lapsenlasta vastaan.
Käräjäoikeus otti asian tutkittavakseen ja julisti T:n testamentin pätemättömäksi tämän sairauden perusteella. Myös hovioikeus katsoi, että kanne kelpaa tutkittavaksi. Sen mukaan oikeussuojan tarvetta oli tulkittava laajasti, kun testamentti koski välittömästi toissijaisten perillisten oikeutta periä T:n omaisuutta. Jos asiaa pohtii kirjaimellisesti, ei kyse tosin ollut välittömästä oikeudesta, vaan nimenomaan välillisestä oikeudesta. Kantajana olevat toissijaiset perilliset olisivat sinänsä olleet vasta lesken kuolinpesän osakkaita. Hovioikeus otti joka tapauksessa asian käsiteltäväkseen ja totesi, että testamentti oli pätemätön ainoastaan lesken ja toissijaisten perillisten välisessä suhteessa.
Korkein oikeus käsitteli viimesijaisena muutoksenhakutuomioistuimena sitä, kelpasiko kanne oikeastaan tutkittavaksi. Kannetta ei kuitenkaan ollut nostettu omaisuuden lopullista saajaa vastaan. Mainittakoon vielä, että asian merkitys kantajille oli melko suuri, sillä jos testamentti jäisi voimaan, eivät he perisi lopulta mitään T:n jäämistöstä. Jos sen sijaan testamentti olisi pätemätön, perisi leski puolisonsa omaisuuden, josta kantajat saisivat osuutensa lesken menehtymisen jälkeen.
Korkeimman oikeuden mielestä toissijaisten perillisten kanneoikeus ei ollut hylättävissä, sillä jokaisella on jo perustuslain mukaan oikeus saada itseän koskeva asia tuomioistuimen ratkaistavaksi. Toissijaisten perillisten moiteoikeus testamenttia kohtaan on muutenkin laissa laaja. Kun asialla oli lisäksi suurta merkitystä kantajille, oli heillä asiassa oikeussuojan tarve. Kanne oli siis otettava tutkittavaksi. Korkeimmassa oikeudessa ei ollut enää kysymys testamentin pätevyydestä. Katsottuaan toissijaisilla perillisillä olleen kanneoikeus asiassa, jäi hovioikeuden tuomio voimaan sellaisenaan. Testamentti oli siis pätemätön lesken ja kantajien osalta. T:n sisatuksilla ja näiden lapsilla oli siten oikeus saada osuutensa T:n jättämästä perinnöstä E:n jälkeen, vaikka osa omaisuudesta olikin menossa E:n lapsenlapselle.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa