» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Testamentin kirjoittaja, Lea, oli sairastanut Alzheimerin tautia. Kyseessä oli Elina ja Lassi K:n sekä Esa K:n lasten Liisaa vastaan ajama kanne. Lean sukulaisten kertomien perusteella oli tullut ilmi, ettei hän ollut enää puolisonsa Heikin kuoleman jälkeen tullut yksin toimeen eikä pystynyt hoitamaan taloudellisia asioitaan, minkä vuoksi hänelle oli hankittu paikka vanhusten hoitokodista ja hänelle oli myöhemmin määrätty uskottu mies. Käräjäoikeus katsoi, että Lea oli testamenttien tekoaikoina sairastanut Alzheimerin tautiin perustuvaa keskivaikeaa dementiaa, muun muassa lääkäreiden lausuntojen perusteella. Liisalla oli voimakas halu ja mahdollisuus vaikuttaa perintöä koskevaan ratkaisuun ja dementoitunut potilas onkin helposti taivuteltavissa. Käräjäoikeus katsoi tuomiossaan kaikki kanteessa esitetyt testamentit pätemättömäksi, sillä Lean ymmärtämättömyyttä oli hyödynnetty asiassa. Itä-Suomen hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota vain siltä osin, että Elina ja Lassi K:n sekä Esa K:n lasten kanne hylättiin toista testamenttia koskevalta osalta.
Lea oli asiassa määrännyt testamentilla hänen omaisuutensa meneväksi täydellä omistusoikeudella hänen tyttärelleen Liisa:lle ja että Liisa on oikeutettu maksamaan muiden lasten lakiosat rahana. Kyse on ennenkaikkea siitä, onko testamentin tekijältä puuttunut kyky itsenäiseen tahdonmuodostukseen, jolloin testamentti voidaan julistaa pätemättömäksi. Korkein oikeus on myös ollut sillä kannalla, että Lean Alzheimerin taudista johtuva dementia on ollut keskivaikeaa lääkäreiden lausuntojen nojalla, ja lisäksi huomauttanut, että dementialle on tyypillistä ettei siinä tapahdu nopeita muutoksia vaan se etenee hitaasti vuosien mittaan, jolloin se ei käytännössä ole voinut lieventyä nopeasti. Korkeimmassa oikeudessa on kuultu myös Lean läheisiä. Lean läheisten kertomuksille ei ole kuitenkaan annettu liikaa painoarvoa, sillä heidän käsityksissään Lean tilasta on ilmennyt eroavaisuuksia.
Sitä, että Lea on poikennut aikaisemmin antamastaan testamentista, voidaan pitää viitteenä siitä, että sairaus on saattanut vaikuttaa testamentin tekemiseen, mutta sille ei kuitenkaan voida antaa liikaa merkitystä, sillä tahto on saattanut muuttua myös muiden seikkojen takia, kuten Kuopioon muuton ja sen myötä lisääntyneen yhteydenpidon takia siellä asuvaan Liisaan.
Ratkaisun kannalta on Korkeimman oikeuden mukaan ollut olennaista se, voidaanko kantajien katsoa esittäneen riittävän näytön siitä, että dementiasta on johtunut myös juuri kysymyksessä olevan testamentin tekemisen aikaan kyky itsenäiseen tahdonmuodostukseen. Testamentti julistettiin pätemättömäksi ja hovioikeuden tuomio näin ollen kumottiin.
Ratkaisu päätettiin jättää käräjäoikeuden tuomion varaan juuri sen vuoksi, ettei Alzheimerin taudissa ole tyypillistä, että niin sanottuja valoisia hetkiä juuri esiintyisi, vaan tyypillisemmin sairastavan henkilön henkinen suorituskyky yleensä alenee vähitellen ja poikkeamia perustasosta tapahtuu vain alaspäin. Tämän perusteella olisi Liisan velvollisuus näyttää, että Lean suorituskyky tehdä testamentti olisi juuri testamentin tekohetkellä ollut hänen yleistä tasoaan parempi. Se onkin oikeudessa yleisesti omaksuttua, että sen, joka esittää väitteen, tulee myös esittää riittävä näyttö ja perusteet väitteelle. Perustelut eivät ole tässä asiassa perustuneet kovin varteenotettaviin seikkoihin, kuten lääkärinlausuntoihin.
Oikeusneuvos Lehtimaja on ollut tuomiosta eri mieltä. Hänen mukaansa henkisen suorituskyvyn alenemat eivät välttämättä merkitse testamentintekokelpoisuuden puuttumista. Eräs lääkäreistä oli todennut, että Lea oli ollut kyvykäs tekemään testamentin, ja hänen lausuntoaan ei olisi syytä epäillä. Toisaalta, jos asiaan ei ole kuitenkaan saatu varmuutta, voidaan pohtia, onko oikeudenmukaista perustaa ratkaisua todennäköisyyden varaan. Eri mieltä oleva on lisäksi painottanut Lean ja Liisan välisen yhteydenpidon lisääntymistä, mikä voitaisiin katsoa syyksi, jonka vuoksi testamenttia on muutettu.
Lean ja Liisan tiiviin yhteydenpidon vuoksi voidaan pitää perusteltuna, että juuri Liisa on antanut apua Lealle. Testamenttia koskevia pätemättömyysperusteita ei tulisikaan tulkita liian ankarasti, jos kysymyksessä on ollut vain läheisten välinen tavanomainen yhteydenpito. Liisalla on tosin ollut motiivi taivutteluun, kun häntä oli Heikin, Lean puolison, tekemässä testamentissa kohdeltu epäoikeudenmukaisesti, muttei tämän tulisi mahdollisesti yksinään riittää kuitenkaan näytöksi siitä, että taivuttamista on myös todellisuudessa tapahtunut. Leallehan on itseasiassa syntynyt Liisan tarjoamasta huolenpidosta syy muuttaa testamenttia, jossa ei tietenkään ole mitään väärää.
Asiassa on täten lopulta ollut kyse erilaisten seikkojen painavuuden harkinnasta ja todellisesta vaikutuksesta asiaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa