» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO 2014:35 oli kyse ylimääräisestä muutoksenhausta ja purkuhakemuksen tutkimisesta. A oli syntynyt avioliiton ulkopuolella ennen isyyslain voimaantuloa. Hän oli tuomioistuimessa vaatinut kanteella vahvistettavaksi, että B oli hänen isänsä. Asia oli mennyt korkeimpaan oikeuteen asti, joka oli hylännyt kanteen, koska se oli nostettu vasta lakisääteisen määräajan jälkeen. A oli vienyt asian Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, joka oli todennut, että A:n yksityiselämänsuojaa oli loukattu liian tiukalla kanneaikoja koskevalla sääntelyllä. Tämän jälkeen A oli hakenut saamansa korkeimman oikeuden tuomion purkua korkeimmalta oikeudelta.
Korkein oikeus jätti purkuhakemuksen lepäämään eikä se siis antanut ratkaisua siihen, oliko tuomio purettavissa vai ei. Korkeimman oikeuden mukaan purkuhakemuksen käsittelyä jatkettaisiin vasta sen jälkeen, kun isyyslakia koskeva lainsäädäntöhanke olisi valmistunut. Korkein oikeus perusteli ratkaisuaan sillä, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toteaman ihmisoikeusloukkauksen korjaaminen tuli tässä tapauksessa korjata lainsäädäntöteitse, sillä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oli todennut kansallisessa lainsäädännössä olevan järjestelmäongelma. Tällaista ongelmaa ei voitu poistaa yksittäisellä korkeimman oikeuden ratkaisulla. Koska lainsäädännön uudistus oli vireillä, oli perusteltua odottaa sen valmistumista.
Osa korkeimman oikeuden jäsenistä oli eri mieltä enemmistön kanssa ratkaisun lopputuloksesta. Heidän mukaansa lainsäädäntöhanke ei muodostanut estettä A:n purkuhakemuksen tutkimiselle.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa