» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ratkaisussa KKO 2000:51 oli kyse siitä, että vastaaja A väitti hovioikeudessa vireille tulleessa syytejutussa syyttäjää esteelliseksi, koska tämä oli A:n mukaan esitutkinnan yhteydessä menetellyt virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. A väitti hovioikeudessa, että syyttäjä oli esteellinen toimimaan asiassa, koska tämä oli loukannut objektiviteettiperiaatetta salaamalla ja mahdollisesti myös hävittämällä rikosilmoituksen tai ilmiantokirjeen, jonka perusteella esitutkinta oli käynnistetty. A oli vaatinut saada tutustua asiassa sekä väitteissä esitettyyn asiakirjaan, mutta tätä ei ollut myönnetty. Hovioikeus totesi olosuhteet huomioon ottaen, että A:n väitteet voivat saada aikaan syyttäjän esteellisyyden, minkä perusteella hovioikeus katsoi syyttäjän esteelliseksi toimimaan virallisena syyttäjänä asiassa.
Poikkeuksellista tässä tapauksessa on se, että hovioikeuden päätökseen ei saanut hakea muutosta valittamalla. Tästä huolimatta syyttäjä teki valituksen korkeimpaan oikeuteen, mikä osaltaan herättää kysymyksen siitä, mitä syyttäjä ajatteli ja tavoitteli valituksellaan. Tämän vuoksi korkein oikeus ei varsinaisesti käsitellyt asiaa sen enempää, ja pysytti hovioikeuden päätöksen. Siitä huolimatta korkein oikeus tarjosi oman arvionsa tilanteen, mutta tapaukseen se ei vaikuttanut, sillä kuten hovioikeus totesi, myös korkein oikeus lausui, että asiaan ei voida hakea muutosta valittamalla.
Korkein oikeus mainitsi muun muassa, että syyttäjä on yleisistä syyttäjistä annetun lain nojalla esteellinen, jos jokin seikka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan asiassa. Korkein oikeus mainitsee, että pelkästään A:n väitteet eivät olisi saaneet olla hovioikeuden päätöksessä ratkaisevia seikkoja. Näin ollen korkein oikeus on periaatteessa eri mieltä hovioikeuden kanssa, mutta muutoskiellon vuoksi hovioikeuden päätös jäi voimaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa