» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Kyse oli puhelinkeskustelijan kotona tekemästään työstä ja siihen liittyvistä sunnuntaikorvauksien maksamisesta. Työtä oli tehty yhtiön laatimien työvuorolistojen mukaan. Kauhavan käräjäoikeuden mukaan työ ei kuulunut työaikalainsäädännön piiriin eikä korvauksiin ollut näin oikeutta. A oli työskennellyt ainakin osaksi niin, että hänellä oli mahdollisuus vaikuttaa työaikoihinsa.
Vaasan hovioikeudessa huomiota kiinnitettiin A:lle lähetettyihin työvuorolistoihin, jotka olivat työsopimuksen ehtojen mukaan sitovia ja poissaoloista on ilmoitettava. Hovioikeus ei kuitenkaan ratkaisussaan muuttanut tuomiota. Työntekijän kotonaan tekemä työ on tarkoitettu jättää poikkeuksetta työaikalain ulkopuolelle lain sanamuodon mukaan.
Yhtiö oli kertomansa mukaan laatinut työntekijöilleen päivystyslistat, jotta palvelulinjoille aktivoituminen olisi ollut organisoitu järkevästi sekä yhtiön liiketoiminnan että työntekijöiden ansaintamahdollisuuksien kannalta. Ne eivät kuitenkaan yhtiön mukaan olleet sitovia. Edellä mainittu yhtiön kertoma, että työvuorolistat oli laadittu järkevän organisoinnin takia ja se, että ne eivät kuitenkaan sitoneet, synnyttää jossain määrin ristiriitaisen vaikutelman. A oli lisäksi irtisanottukin työajan laiminlyömisten vuoksi niitä koskeneiden useiden varoitusten jälkeen.
Lain mukaan työaikalakia ei sovelleta kotona tehtyyn työhön, ja sitä on tulkittu niin, että sitä ei sovelleta silloin kun työntekijät voivat myös päättää päivittäisen työaikansa alkamis- ja päättymisajankohdat. Työaikalaki ei täten ole niin sanotusti paikasta riippuvainen vaan nimenomaan työnantajan valvonnasta. Työneuvosto on hovioikeuden pyynnöstä antamassaan lausunnossa katsonut, että työntekijän kotonaan tekemä työ on tarkoitettu jättää työaikalain soveltamisen ulkopuolelle.
Korkein oikeus on viitannut lain esitöihin ja katsonut, ettei kotona tehtävää työtä olisi poikkeuksetta asetettava eri asemaan kuin muualla kiinteän työpaikan ulkopuolella tehtävää työtä, eikä sille ole edes asiallisia perusteita.
Korkein oikeus päätyi siis ratkaisuun, jonka mukaan työaikalakia on sovellettava A:n tekemään työhön ja A on täten oikeutettu sen mukaisiin sunnuntaikorvauksiin.
Eri mieltä oleva jäsen on pitänyt lain säännöstä selvänä niin, ettei se koske kotona tehtyä työtä. Sen tulkintakäytäntö on nimittäin ollut yksiselitteisesti sellainen, että kotona tehty työ on jäänyt soveltamisalan ulkopuolelle.
Korkeimman oikeuden ratkaisulle on kuitenkin ollut järkeviä perusteita, ja lisäksi, jos lakia aina sovellettaisiin aiemman tulkintakäytännön mukaan, voisi se toisinaan johtaa virheellisiin tuomioihin.
Selaa lakitietoa