» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO 2012:62 A oli määrätty luovutettavaksi Viroon suorittamaan siellä hänelle tuomittua vankeusrangaistusta. Luovuttamista ei kuitenkaan saanut panna täytäntöön ennen kuin A:ta vastaan Suomessa nostettu syyte oli ratkaistu lainvoimaisesti ja siitä tuomittu rangaistus suoritettu. A:ta ei ollut määrätty luovuttamispäätöksellä säilössä pidettäväksi. A:n vankeusrangaistus alkoi suunnitelman mukaisesti ja A:n säilöön ottamisesta päätettiin vasta myöhemmin. Käräjäoikeuden tuomiolla syyttäjän päätös pysytettiin voimassa olevaksi.
Tapaus eteni korkeimpaan oikeuteen, koska epäselvää oli, oliko syyttäjällä oikeus päättää tällaisesta säilöön ottamisesta ja säilössä pitämisen edellytyksistä. Euroopan neuvoston puitepäätös edellyttää, että rikollisen luovuttamisesta vastaavan valtion viranomaisten tulee huolehtia siitä, ettei etsitty henkilö pääse pakenemaan.
Korkein oikeus on lausunnossaan todennut, että käräjäoikeuden päätös eväsi A:lta hänelle Suomessa laaditun rangaistusajan suunnitelman noudattamisen. Lisäksi A siirrettiin avolaitoksesta takaisin suljettuun vankilaan. Käräjäoikeuden tuomio eväsi A:lta sellaiset vankilatoimet, jotka hän oli jo saanut.
Korkein oikeus katsoi, että A:n hyvän käytöksen todistaneen, ettei hänen säilössä pitäminen ole ollut tosiasiallisesti välttämätöntä. Lisäksi vankeusrangaistusta sinänsä voidaan pitää riittävänä keinona estää A:n pakeneminen. Korkein oikein katsoi säilytyksen olleen A:n kannalta kohtuutonta, mutta mainitsi, että syyttäjä voi olosuhteiden muuttuessa harkita asiaa uudestaan. A:n säilössä pitämistä koskeva määräys kumottiin korkeimman oikeuden toimesta.
Selaa lakitietoa