» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli tuomittu pahoinpitelystä Tukholman käräjäoikeudessa 26.5.2005 oikeuspsykiatriseen hoitoon, jonka tarpeellisuus tuli harkita kuuden kuukauden välein. A oli karannut hoitolaitoksesta elokuussa 2005 ja palannut Suomeen. Ruotsi oli antanut A:sta eurooppalaisen pidätysmääräyksen 26.10.2005.
Syyttäjä vaati eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella A:n luovuttamista Ruotsiin suorittamaan rangaistusta. A vastusti vaatimusta ja ilmoitti haluavansa suorittaa rangaistuksen Suomessa, koska oli Suomen kansalainen.
Käräjäoikeus totesi, että rikoksentekijän luovuttamista sääntelevän lain mukaan luovuttaminen on mahdollista vapausrangaistuksen täytäntöönpanoa varten. Pakkohoitoon määrääminen ei ollut käräjäoikeuden mukaan laissa tarkoitettu vapausrangaistus, vaan vapausrangaistuksella tarkoitettiin nimenomaan vankeusrangaistusta. Laki perustui Euroopan neuvoston puitepäätökseen, joka koskee vapaudenmenetyksen käsittävää rangaistusta tai turvaamistoimenpidettä. Puitepäätöksestä ei kuitenkaan selvinnyt, kuten ei lain esitöistäkään, tarkoittivatko turvaamistoimenpiteet myös hoitopäätöksiä. Sen perusteella käräjäoikeus katsoi, että laissa tarkoitettiin vapausrangaistuksella ainoastaan vankeusrangaistusta. Koska A oli tuomittu hoitoon eikä vankeuteen, ei luovutuspyyntö käräjäoikeuden mukaan perustunut lakiin. Käräjäoikeus hylkäsi syyttäjän pyynnön.
Korkein oikeus katsoi, että pakkohoitopäätös oli luovuttamista koskevassa laissa tarkoitettu vapausrangaistus. Lain esitöiden mukaan vapausrangaistuksella tarkoitetaan laissa sekä vankeusrangaistusta että turvaamistoimenpiteitä. Turvaamistoimenpiteillä tarkoitetaan vapaudenriiston sisältävää toimenpidettä, jonka tuomioistuin on määrännyt rangaistuksen lisäksi tai sijasta. Luovuttamista koskevaa lakia tuli siis soveltaa tapauksessa. Lain mukaan kuitenkin luovuttamisesta tulee kieltäytyä, jos luovutuspyyntö koskee vapausrangaistusta ja jos rikoksentekijä on Suomen kansalainen ja haluaa suorittaa rangaistuksen Suomessa. Luovutuksesta kieltäytyminen edellyttää, että rangaistus voidaan panna täytäntöön Suomessa. Korkein oikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.
Asiassa on mielenkiintoista, että käräjäoikeuden ja korkeimman oikeuden näkemys lain sisällöstä on eri, vaikka perustelut ovat samat. Korkeimman oikeuden ratkaisussa korostuu puitepäätösten merkitys kansallisen lain soveltamisessa. Huomattavaa on myös käsittelyn nopeus luovutuspäätöksessä: Ruotsi oli antanut pidätysmääräyksen lokakuun lopulla, ja korkeimman oikeuden ratkaisu annettiin vajaan kahden kuukauden päästä, 21.12.2005.
Selaa lakitietoa