» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kysymys siitä, milloin toinen puoliso voidaan velvoittaa suorittamaan puolisolleen elatusapua avioeron jälkeen. Puoliso P:n hakiessa avioeroa harkinta-ajan päättyessä puoliso A oli vaatinut itselleen elatusapua 1 500 mk/kk, koska hän oli elatuksen tarpeessa. A oli kertonut saavansa eläkettä vain 2 500 mk/kk, sillä hän oli avioliiton alkuaikoina ollut kymmenen vuotta kotona hoitamassa puolisoiden sairasta lasta, eikä täten ollut ollut työelämässä tarpeeksi kauan. P oli vastustanut A:n elatusapuvaatimusta, koska A tulisi saamaan osituksessa omaisuutta ja täytettyään 65 vuotta hänen eläkkeensä tulisi nousemaan. Lisäksi A:lla tulisi olemaan mahdollisuus asumistukeen. Mikäli taas elatusapua tultaisiin määräämään, olisi P:n mielestä sopiva määrä 500 mk/kk siihen asti, kunnes A täyttää 65 vuotta.
Raastuvanoikeus oli katsonut A:n olevan elatuksen tarpeessa ja velvoittanut P:n suorittamaan A:lle 1 500 mk/kk 15.11.1991 lukien. Helsingin hovioikeus oli puolestaan päätynyt eri lopputulokseen ja hylännyt A:n elatusapuvaatimuksen. A oli valittanut asiasta Korkeimpaan oikeuteen (KKO) ja vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja raastuvanoikeuden päätöksen pysyttämistä. P oli vastannut A:n valitukseen.
Sovellettavana säännöksensä tapauksessa oli avioliittolain 48 §:n 1 ja 2 momentit. Ensimmäisen momentin mukaan, kun tuomitaan avioeroon ja puolison katsotaan tarvitsevan elatusapua, tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison suorittamaan elatusapua sen mukaan kuin hänen kykyynsä ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi. Toisen momentin mukaan elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi joko toistaiseksi tai siten, että elatusavun suorittaminen lakkaa päätöksessä asetetun määräajan kuluttua. Elatusapu voidaan kuitenkin vahvistaa suoritettavaksi kertakaikkisena, jos elatusvelvollisen varallisuusolot ja muut seikat antavat siihen aihetta.
KKO totesi ratkaisussaan, että A:n eläke oli jäänyt kymmenen vuoden kotona olemisen vuoksi pieneksi. Asiassa ei ollut annettu selvitystä siitä, miten A:n varallisuusolot tulisivat muuttumaan osituksen jälkeen. KKO piti epätodennäköisenä sitä, että A kykenisi osituksen jälkeen pelkällä 2 500 markan kuukausieläkkeellä vastaamaan omasta elatuksestaan, ja täten katsoi hänen olevan elatusavun tarpeessa. P:n taloudellisesta asemasta laaditun selvityksen perusteella elatusavun määräämistä ei pidetty myöskään kohtuuttomana. KKO velvoitti P:n suorittamaan A:lle elatusapuna 1 200 mk/kk siihen asti, kunnes A täyttää 65 vuotta tai asiassa toisin määrätään.
Selaa lakitietoa