» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO:2004:32 koski tapausta, jossa lasten rakennuspalikoita markkinoiva A vaati markkinaoikeudessa, että B:tä kielletään markkinoimasta ja myymästä A:n hyvin tunnettujen tuotteiden kanssa sekoitettavissa olevia rakennuspalikoita.
Markkinaoikeus totesi aikaisemman oikeuskäytännön perusteella, ettei tuotteen jäljittely tai jäljitelmien markkinointi sinänsä ole sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain tarkoittamalla tavalla hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä. Siten, tuotteen myyntiä ei voitu kieltää kyseisen lain nojalla. Sitä vastoin markkinaoikeus katsoi päätöksessään, että B oli syyllistynyt menettelyllään hyvän liiketoiminnan vastaiseen markkinointiin. Markkinaoikeuden mukaan B ei ollut erottanut markkinoinnissa selkäesti myymiään rakennuspalikoita A:n rakennuspalikoista. B velvoitettiin 60 000 euron sakon uhalla olemaan markkinoimatta ulkonäöltään sekoitettavissa olevia rakennuspalikoita, jollei niitä ole markkinoinnissa erotettu selkästi A:n rakennuspalikoista.
A valitti markkinaoikeuden päätöksestä korkeimpaan oikeuteen ja vaati, että markkinaoikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin A:n vaatimukset oli hylätty. Lisäksi A vaati, että B:tä kielletään sakon uhalla sekä myymästä että muulla tavoin markkinoimasta rakennuspalikoita, jotka ovat ulkonäkönsä puolesta sekoitettavissa A:n rakennuspalikoihin. Siten korkeimman oikeuden ratkaistavana oli, voitiinko rakennuspalikoiden markkinointi ja myynti kieltää sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 ja 6 pykälän nojalla.
Korkein oikeus katsoi kuluttajasuojalain esitöiden perusteella, että markkinoinniksi luetaan esimerkiksi mainonta, kuluttajiin välittömästi ja välillisesti kohdistuvat muut myynninedistämistoimenpiteet sekä hyödykkeiden tai myyntitapahtuman yhteydessä annettavat tiedot hyödykkeistä. Markkinoinnin on nimenomaisesti todettu käsittävän niin myynnin kuin tarjonnan. Kyseisestä tulkinnasta ei ollut perusteltua poiketa sovellettaessa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettua lakia. Siten esimerkiksi pelkkää tuotteen kaupanpitämistä myymälätiloissa voidaan sellaisenaan pitää jo markkinointina. Tämän vuoksi korkein oikeus katsoi, ettei markkinaoikeuden olisi tullut hylätä A:n vaatimusta siltä osin kuin kyse oli B:n markkinoimien rakennuspalikoiden myynnistä.
Lisäksi korkein oikeus arvioi, oliko B:n menettely ollut hyvän liiketavan vastaista tai muutoin sopimatonta myös siltä osin kuin markkinaoikeus oli hylännyt A:n kieltovaatimuksen. Korkein oikeus päätyi kuitenkin siihen lopputulokseen, ettei sen ollut tarkoituksenmukaista ottaa A:n markkinaoikeudessa enemmittä perusteluitta hylättyjä vaatimuksia välittömästi käsiteltäviksi ja ratkaistaviksi. Tämä vuoksi markkinaoikeuden päätös kumottiin siltä osin kuin A:n vaatimukset on hylätty ja palautti asian tältä osin markkinaoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
Oikeusneuvos Krogerus olisi ollut valmis ratkaisemaan asian välittömästi palauttamassa asiaa markkinaoikeuteen sillä perusteella, että tarpeellinen oikeudenkäyntiaineisto oli koossa.
Se, että korkein oikeus käytti markkinoinnin käsitteen tulkitsemiseen kuluttajasuojalain esitöitä, on mielenkiintoinen ratkaisu. Kuluttajasuojalain tarkoituksena on suojata kuluttajaa elinkeinonharjoittajan sopimattomalta menettelyltä, kun taas sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettu laki suojaa elinkeinonharjoittajaa toisen elinkeinonharjoittajan sopimattomalta menettelyltä. Kyseinen tulkinta on kuitenkin perusteltu, sillä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetussa laissa tai sen esitöissä ei ole määritelty sitä, mitä ’markkinointi’ tarkoittaa.
Selaa lakitietoa