» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:2010:14 A:ta, joka oli ammatiltaan silmälasilinssien hioja, vastaan nostetun syytteen mukaan A oli toiminut terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitettuna ammattihenkilönä ilman toimeen kuuluvaa koulutusta, mikä on rikoslain 44 luvun 3 §:n mukaan rangaistavaa. A oli tehnyt optikon ammattiin kuuluvia tehtäviä, kuten näöntarkastuksia. A puolustautui sillä, että hän ei ollut väittänyt olevansa optikko ja hän tarkasti asiakkaan näön, jottei hän tekisi virheellisiä laseja. Käräjäoikeus hylkäsi syytteet A:n kertomuksen perusteella sekä sillä perusteella, että laissa terveydenhuollon ammattihenkilöistä ei ollut tarkemmin määritelty optikon tehtäviä. A:n ei voitu näin ollen katsoa toimineen laissa tarkoitettuna ammattihenkilönä. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Syyttäjälle myönnettiin valituslupa, jossa hän vaati syytteen hyväksymistä. Korkeimmassa oikeudessa kysymykseksi muodostui se, kuuluivatko A:n suorittamat toimenpiteet optikon tehtäviin. Lisäksi heräsi kysymys siitä, onko optikon tehtävät määritelty riittävän täsmällisesti lainsäädännössä. Laillisuusperiaatteen mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka on tekohetkellä laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen 16 §:n mukaan näöntarkastuksen tekeminen kuuluu optikon tehtäviin. Optikon tehtävien sisältö on näin ollen yksilöity asetuksen tasoisella normilla, ei lain. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä sisältää kuitenkin valtuutussäännöksen, jonka nojalla asetus on annettu. Korkeimman oikeuden mukaan valtuutusketju oli riittävän täsmällinen, minkä vuoksi korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion syytteen hylkäämisestä ja tuomitsi A:n rikoslain 44 luvun 3 §:n 1 momentin nojalla luvattomasta terveydenhuollon ammattitoimen harjoittamisesta 30:een päiväsakkoon.
Tapaus on laillisuusperiaatteen kannalta ongelmallinen. Koska rangaistavan teon sisältö ei käynyt ilmi lain tasoisesta normista, vaan asetuksesta, olisi valtuutusketjun täytynyt olla täsmällisempi. Asetuksesta ei käynyt ilmi lainkaan teon rangaistavuutta tai muutoinkaan viittausta rangaistavuuden ilmaisevaan lakiin. Myöskin rangaistava käyttäytymisen kuvaus oli epätäsmällinen, vaikka korkein oikeus katsoikin asian olevan toisin, kun katsottiin sääntelykokonaisuutta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa