» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksen otsikko: Pankki oli riita-asiassa velvoitettu korvaamaan A:n ja B:n yhteiset oikeudenkäyntikulut. A, joka oli tosiasiallisesti yksin vastannut kuluista, haki koko oikeudenkäyntikulusaatavan ulosmittaamista. Saatavaan ei voitu soveltaa lakia eräistä yhteisomistussuhteista. Yleisten velvoiteoikeudellisten periaatteiden nojalla katsottiin, että A:lla oli oikeus yksin hakea ulosmitattavaksi vain hänen pääluvunmukainen osuutensa yhteisestä korvaussaatavasta.
Pankki oli tapauksessa velvoitettu tuomioistuimen päätöksellä suorittamaan riita-asian vastapuolelle, aviopuolisoille A ja B, näiden oikeudenkäyntikulut korkoineen. A oli vaatinut hakiessaan ulosottoa koko määrän ulosmittaamista pankilta. Pankilla oli kuitenkin saatava B:ltä, jonka osasuoritukseksi se oli ennen hakemusta kuitannut kuittausilmoituksella koko oikeudenkäyntikulujen määrän. Ulosottomies hyväksyi A:n hakemuksen siten, että pankin tuli suorittaa A:lle 50 prosenttia tämän todistettavasti yksin suorittamista oikeudenkäyntikuluista. Ulosottomies perusteli päätöstään sillä, ettei tuomioistuin ollut määrätessään oikeudenkäyntikulut maksettavaksi A:lle ja B:lle yhteisesti jakanut oikeudenkäyntikuluja saajien kesken, minkä vuoksi tuomitut oikeudenkäyntikulut jakautuivat yhteisomistuslain mukaisesti eli 50 prosenttia A:lle ja 50 prosenttia B:lle.
A valitti ulosottomiehen päätöksestä ja vaati sen kumoamista. A vaati ulosmittauksen toimittamista siten, että pankki joutuisi suorittamaan koko oikeudenkäyntikulujen määrän yksin hänelle itselleen.
Käräjäoikeuden mukaan A:n ja B:n yhteinen saamisoikeus oli rinnastettavissa yhteisomistukseen, minkä vuoksi se päätyi soveltamaan eräistä yhteisomistussuhteista annettua lakia (yhteisomistuslaki). Lain 2 §:n mukaan kukin yhteisomistaja omistaa määräosuuden esineestä, ja osuudet ovat, jollei muuta ilmene, saman suuruiset. Vaikka A olisi tosiasiassa maksanut kulut asianajotoimistolle yksin, ei tästä tuomioistuimen mukaan seurannut, että osuudet eivät olisi saman suuruiset. Pankin kuittaus oli siten voinut kohdistua B:lle pääluvun mukaisesti kuuluneeseen osaan eli puoleen määrätystä oikeudenkäyntikulukorvauksesta. Käräjäoikeus hylkäsi A:n valituksen.
A valitti tämän jälkeen hovioikeuteen, jota vaati käräjäoikeuden päätöksen kumoamista ja että hänen ulosottohakemuksensa hyväksyttäisiin kokonaisuudessaan.
Kuten käräjäoikeus oli todennut, myöskään hovioikeuden mukaan pankin oikeutta vastasaatavansa kuittaamiseen B:n osuudella oikeudenkäyntikulukorvauksesta ei saanut loukata. Hovioikeus hylkäsi A:n vaatimuksen ja pysytti käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen.
A sai valitusluvan ja valitti korkeimpaan oikeuteen. Toisin kuin alemmat oikeusasteet olivat katsoneet, korkeimman oikeuden mukaan oikeudenkäyntikulusaatavan perinnässä ei tullut soveltaa yhteisomistuslakia, sillä lakia ei ollut tarkoitettu sovellettavaksi velkakirjasaataviin, joihin kyseinen saatava voitiin rinnastaa. Korkein oikeus päätyi kuitenkin yleisiä velvoiteoikeudellisia periaatteita soveltamalla samaan lopputulokseen kuin alemmat oikeusasteet. Näiden periaatteiden mukaan kullakin yhteisvelkojista on lähtökohtaisesti oikeus periä vain pääluvun mukainen osuus saatavasta, jos saatava kuuluu usealle yhteisesti eikä saatavan jakautumisesta velkojien kesken ole muuta sovittu tai muutoin määrätty. Oikeudenkäyntikulukorvauksen käsittävä saatava ei ollut tuomioistuimen mukaan tältä osin erityisasemassa. Tämän seurauksena A:lla oli oikeus yksin saada ulosottotoimin perityksi vain hänen pääluvun mukainen osuutensa yhteisestä oikeudenkäyntikulusaatavasta. Sillä, että hän oli tosiasiallisesti yksin vastannut kuluista, ei ollut merkitystä asiassa. Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa