» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Psykiatrisen poliklinikan vastaava erikoislääkäri A oli lukenut puolisonsa sukulaisen, poliklinikalla hoidettavana olleen B:n potilastietoja, vaikka tämä ei ollut ollut hänen potilaansa. Tuolloin A oli tiennyt, että B ei halunnut A:n katselevan häntä koskevia potilasasiakirjojen tietoja ja että B oli vähän aikaa aikaisemmin lopettanut hoitosuhteen ainakin osittain siitä syystä, että hän oli saanut tietää A:n aikaisemmista tietohauista. Kysymys oli siitä, oliko A rikkonut virkavelvollisuuttaan.
Alemmat oikeudet olivat katsoneet, ettei A olisi saanut tarkastella B:n potilastietoja ensinnäkään sen vuoksi, että hän oli ollut potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (potilaslaki) 13 §:ssä tarkoitettu sivullinen B:hen nähden, eikä senkään vuoksi, ettei potilastietojen tarkastelu ollut B:n hoidon kannalta ollut välttämätöntä henkilötietolain 12 §:n 1 momentin 10 kohdassa tarkoitetulla tavalla. A:n oli katsottu menettelyllään rikkoneen virassaan noudatettaviin säännöksiin ja määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa. A oli valituksessaan Korkeimmalle oikeudelle katsonut, että hänellä oli ollut oikeus tarkastella B:n potilastietoja virkaan kuuluvien velvollisuuksiensa perusteella.
Perustuslain 10 §:n mukaan jokaisen yksityiselämä on turvattu. Henkilötietolain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on toteuttaa yksityiselämän suojaa ja muita yksityisyyden suojaa turvaavia perusoikeuksia henkilötietoja käsiteltäessä. Henkilötietolain 6 ja 7 §:n mukaan henkilötietoja saa käyttää ja muutoin käsitellä vain tavalla, joka ei ole yhteensopimaton henkilörekisterille määritellyn henkilötietojen käsittelyn tarkoituksen kanssa. Arkaluonteisten henkilötietojen käsittely on lain 11 §:n mukaan kielletty, mutta sanottu kielto ei lain 12 §:n 1 momentin 10 kohdan mukaan estä terveydenhuollon toimintayksikköä tai terveydenhuollon ammattihenkilöä käsittelemästä näiden tässä toiminnassa saamia tietoja rekisteröidyn terveydentilasta, sairaudesta tai vammaisuudesta tai häneen kohdistetuista hoitotoimenpiteistä taikka muita rekisteröidyn hoidon kannalta välttämättömiä tietoja.
Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan nojalla salassa pidettäviä ovat viranomaisen asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön terveydentilasta tai vammaisuudesta taikka hänen saamastaan terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelusta. Potilaan asemaan ja oikeuksiin terveyden- ja sairaanhoitoa järjestettäessä sovelletaan erityislakina potilaslakia. Potilaslain 3 §:n 2 momentin mukaan potilaan hoito on järjestettävä siten, että hänen yksityisyyttään kunnioitetaan. Lain 6 §:n 1 momentin mukaan potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.
Potilaslain 13 §:n 1 momentin mukaan potilasasiakirjoihin sisältyvät tiedot ovat salassapidettäviä. Näitä tietoja ei saa pykälän 2 momentin mukaan antaa ilman potilaan kirjallista suostumusta sivulliselle, jolla potilaslaissa tarkoitetaan muuta kuin asianomaisessa toimintayksikössä tai sen toimeksiannosta potilaan hoitoon tai siihen liittyviin tehtäviin osallistuvaa henkilöä. Potilasasiakirjoilla tarkoitetaan lain 2 §:n 5 kohdan mukaan muun muassa potilaan hoidon järjestämisessä ja toteuttamisessa käytettäviä tai laadittuja asiakirjoja taikka teknisiä tallenteita, jotka sisältävät hänen terveydentilaansa koskevia tai muita henkilökohtaisia tietoja. Potilasasiakirjojen laatimisesta ja säilyttämisestä on annettu potilaslain 12 §:n 2 momentin nojalla tekoaikana voimassa ollut sosiaali- ja terveysministeriön asetus. Sen 4 §:n 1 momentin mukaan potilaan hoitoon tai siihen liittyviin tehtäviin osallistuvat saavat käsitellä potilasasiakirjoja vain siinä laajuudessa kuin heidän työtehtävänsä ja vastuunsa sitä edellyttävät. Samansisältöinen säännös on nykyisin voimassa sosiaali- ja terveysministeriön potilasasiakirjoista antaman asetuksen 4 §:n 1 momentissa.
Asiassa oli sinänsä riidatonta, ettei B ole ollut A:n hoidettavana potilaana poliklinikalla. A olikin vedonnut siihen, että hänellä oli ollut vastaavan erikoislääkärin tehtävässään oikeus seurata poliklinikan muiden lääkäreiden antaman hoidon asianmukaisuutta muun muassa potilastietojärjestelmän avulla ja tarvittaessa myös puuttua heidän antamaansa hoitoon. Korkein oikeus katsoi, ettei vastaavan erikoislääkärin tehtäviä ja vastuita ollut määritelty kovin täsmällisesti. A:lla oli kuitenkin näytetty yksikössään olleen oikeus osallistua muidenkin hoidettavina olleiden potilaiden hoitoon ja hoitoon liittyviin tehtäviin edeltä ilmenevällä tavalla, eikä hänen siten voitu katsoa olleen sivullinen heihin nähden. Huomioon ottaen A:n tehtävät poliklinikan vastaavana erikoislääkärinä, A:lla oli työtehtäviensä perusteella ollut lähtökohtaisesti oikeus tarkastella poliklinikan toisen lääkärin hoidettavana olevan potilaan potilastietoja hoidon asianmukaisuuden selvittämiseksi. Korkein oikeus toteaa, että potilastietojen käyttöoikeus on kuitenkin aina harkittava tapauskohtaisesti huomioon ottaen potilaan oikeus yksityisyyteen.
A:n menettely oli loukannut B:n oikeutta yksityisyyteen, koska B oli edellyttänyt, ettei A saa tietää hänen potilastietojaan. A oli heti ensimmäisen tietohaun perusteella tiennyt tarkastelevansa potilasasiakirjarekisteristä läheisensä tietoja. Asiassa ei ollut ilmennyt seikkoja, joiden nojalla A olisi voinut perustellusti olettaa B:n hyväksyvän tällaisen menettelyn. Korkein oikeus katsoi A:n rikkoneen virkavelvollisuutensa. Korkein oikeus katosi kuitenkin vastoin alempia oikeuksia, että koska A:lla oli ollut työtehtäviensä perusteella lähtökohtaisesti oikeus tarkastella poliklinikan toisen lääkärin hoidettavana olevan potilaan potilastietoja, hänessä ei ilmennyt syyllisyyttä yhtä paljon kuin alemmat oikeudet olivat katsoneet. Korkein oikeus alensi siten A:lle tuomitun rangaistuksen määrää.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa