Minilex - Lakipuhelin

Takaisinsaanti konkurssipesään - KKO:2012:102


>> Lakipuhelin neuvoo vuosien kokemuksella - Soita 0600 12 450 >>

  • Takaisinsaanti konkurssipesään

Ratkaisussa KKO:2012:102 oli kysymys takaisinsaannista konkurssipesään. Tapauksessa A oli asetettu konkurssiin 30.3.2007 vireille tulleesta hakemuksesta. Ennen konkurssiin asettamista A oli 24.1.2007 maksanut 24.1.2007 Verohallinnolle verovelkaa 34 086,50 euroa. A oli lainannut kyseisten verovelkojen maksamiseen rahaa pankista. A:n konkurssipesä oli vaatinut velan maksun peräyttämistä takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:n perusteella, jonka mukaan velan maksu myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää peräytyy, jos velka on maksettu epätavallisin maksuvälinein tai ennenaikaisesti taikka määrällä, jota pesän varoihin nähden on pidettävä huomattavana. Maksu ei kuitenkaan peräydy, jos sitä voidaan pitää olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisena. Korkeimman oikeuden mukaan oli riidatonta, että velan maksaminen oli tapahtunut takaisinsaantiaikana ja että maksu oli pesän varoihin nähden huomattava, jota ei voitu pitää olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisena. Korkeimmassa oikeudessa oli kysymys siitä, voitiinko velan maksua pitää hovioikeuden katsomalla tavalla muille velkojille vaarattomana. Oikeustoimen peräyttämisen edellytyksenä takaisinsaantilain mukaan on, että peräytettäväksi vaadittu oikeustoimi on ollut vahingollinen konkurssivelkojille. Aikaisemman oikeuskäytännön perusteella jo pelkkä vaara velkojille aiheutuvasta vahingoista voi olla riittävä takaisinsaannin edellytys. Lain esitöiden mukaan vastaajalla on todistustaakka siitä, että oikeustoimesta ei ole voinut aiheutua laissa edellytettyä vahinkoa. Tapauksessa todistustaakka oli ollut Verohallinnolla. Kun A oli maksanut pankkilainalla verosaatavan, hän oli velkaantunut pankille samalla määrällä. Pankilla oli ollut hallussaan sekä kiinteistöpantteja että yrityskiinnitys saataviensa maksamisen vakuutena. Korkeimman oikeuden mukaan pankin asema velkojana oli ollut vakuuksien johdosta parempi kuin Verohallinnon, jonka vuoksi velkojan vaihdokseen oli voinut liittyä vaara A:n muiden velkojien jako-osuuksien vähentymisestä mahdollisessa konkurssissa. Pankki ei ollut kuitenkaan edellyttänyt A:lta lisävakuuksia, kun se oli myöntänyt A:lle verosaatavan maksuun tarkoitetun lainan. Kiinteistöpanttien nimellisarvo oli ollut 360 818 euroa ja yrityskiinnityksen nimellisarvo yli 50 000 euroa. Pankit saatavat A:lta olivat olleet verojen maksuun otetun luoton jälkeen 423 244,40 euroa ja ennen sitä 390 000 euroa. Vakuuksien nimellisarvo oli kattanut kaikki pantinsaatavat, mutta niiden käypä arvo oli ollut selvästi pankin saatavia alhaisempi sekä velan maksuhetkellä että silloin, kun A oli asetettu konkurssiin. Korkeimman oikeuden mukaan velkojen vaihdoksella ei ollut tosiasiallista merkitystä A:n muiden velkojien asemaan, koska melko pian konkurssiin asettamisen jälkeen kiinteistöjen myynnistä oli saatu yhteensä 160 909 euroa. Verojen maksamisesta lainavaroilla oli näin ollen aiheutunut taloudellista tappiota vain pankille, koska se oli myöntänyt luoton A:lle ilman turvaavaa vakuutta. Konkurssipesä oli esittänyt väitteen, jonka mukaan velan maksuhetkellä vuoden 2007 tammikuussa ei ollut ollut välittömästi havaittavissa, että pankki ei saisi suoritusta saatavilleen vakuuksista. Konkurssipesä oli vedonnut siihen, että pankin saatavien vakuutena olevan rakentamattoman kiinteistön arvo oli noin 70 000 euroa, mutta kyseisen rakentamattoman kiinteistön arvo olisi ollut ainakin kiinteistöön kohdistuvien panttikirjojen määrän suuruinen, jos se olisi ollut rakennettu. Korkeimman oikeuden mukaan oli riidatonta, että pankilla olleiden vakuuksien arvo ei ole riittänyt kattamaan velan maksua varten otettua pankkilainaa verovelan maksuhetkellä tai silloin, kun konkurssi oli alkanut. Korkeimman oikeuden mukaan muille velkojille ei ollut tämän vuoksi voinut aiheutua vahinkoa. Korkeimmassa oikeudessa kanne perustui takaisinsaantilain 10 §:ään, jonka mukaan maksu peräytyy vain, jos se on tehty myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää eli sitä, kun konkurssihakemus on jätetty. Korkeimman oikeuden mukaan kolmen kuukauden aikaa voitiin pitää rakennusprojektia ajatellen lyhyenä. Korkeimman oikeuden mukaan mahdollisuus vakuuksien käyvän arvon nousemisesta sekä uuden luoton kattamisesta oli ollut epätodennäköinen. Näin ollen korkein oikeus totesi, että oikeustoimi ei ollut aiheuttanut konkurssipesän velkojille vahinkoa, eikä verovelan maksun peräyttämiselle ollut sen vuoksi takaisinsaantilain 10 §:n tarkoittamia edellytyksiä.

 

Selaa lakitietoa