» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2015:16 oli kysymys siitä, oliko A voitu määrätä vankeuteen varaamatta hänelle tilaisuutta tulla kuulluksi vangitsemisvaatimuksesta ja ilman, että häntä oli ensin yritetty saada luopumaan niskoittelusta uhkasakolla. Lisäksi kysymys oli tuomioistuimen velvollisuudesta yksilöidä vangitsemispäätöksessä velallisen toimimisvelvollisuus. Konkurssiin asetetun osakeyhtiön edustaja A oli määrätty saapumaan tuomioistuimeen vahvistamaan pesäluettelo oikeaksi valallaan tai vakuutuksellaan. Kutsua ei kuitenkaan ollut saatu annettua hänelle tiedoksi, joten istunto oli peruutettu. Tämän jälkeen konkurssipesän pesänhoitaja oli vaatinut A:n määräämistä sakon uhalla allekirjoittamaan pesänhoitajan laatima pesäluettelo. Käräjäoikeuden antamaa uhkasakkopäätöstäkään ei ollut saatu annettua A:lle tiedoksi. Käräjäoikeus oli pesänhoitajan vaatimuksesta määrännyt A:n myös painostusvankeuteen. A oli kannellut käräjäoikeuden vangitsemispäätöksestä hovioikeuteen, mutta hovioikeus oli hylännyt kantelun.
Korkein oikeus myönsi A:lle valitusluvan. Konkurssilain mukaan pesänhoitajan on laadittava velallisen varoista ja veloista luettelo. Sen sijaan velallisen on konkurssilain mukaan myötävaikutettava siihen, että pesänhoitaja voi suorittaa hänelle kuuluvat tehtävät ja konkurssimenettely voidaan saattaa asianmukaisesti päätökseen. Velallisen on vahvistettava allekirjoituksellaan pesäluettelo oikeaksi. Tuomioistuin voi kuitenkin konkurssilain nojalla pesänhoitajan vaatimuksesta määrätä, että velallisen on pesäluettelon allekirjoittamisen sijasta saavuttava tuomioistuimeen ja siellä vahvistettava valallaan tai vakuutuksellaan pesäluettelo oikeaksi. Lisäksi tuomioistuimen on pesänhoitajan vaatimuksesta määrättävä velallinen sakon uhalla täyttämään velvollisuutensa, jos velallinen laiminlyö myötävaikutus- tai tietojenantovelvollisuutensa niin, että pesänhoitaja ei kykene hoitamaan tehtäväänsä asianmukaisesti, tai kieltäytyy vahvistamasta pesäluetteloa oikeaksi. Jos velallinen jatkaa niskoitteluaan tuomitusta uhkasakosta huolimatta, tuomioistuin voi myös pesänhoitajan vaatimuksesta määrätä velallisen vankeuteen, kunnes hän täyttää velvollisuutensa. Pesänhoitajan vaatimuksesta velalliselle on kuitenkin pääsääntöisesti varattava tilaisuus tulla kuulluksi, ellei velallinen pakoile tai ole tietymättömissä.
Korkeimman oikeuden mukaan A oli kieltäytynyt allekirjoittamasta pesänhoitajan laatimaa pesäluetteloa, sillä hän oli pitänyt sitä puutteellisena ja virheellisenä. Korkein oikeus joka tapauksessa totesi, että velallisella ei ollut oikeutta kieltäytyä allekirjoittamasta pesäluetteloa, vaikka hän olisi pesänhoitajan kanssa eri mieltä sen sisällöstä. A oli siten Korkeimman oikeuden mukaan niskoitellut konkurssilaissa tarkoitetulla tavalla. Haastemies oli yrittänyt tavoittaa A:ta tuloksetta useita kertoja eri tavoilla tiedoksiantojen toimittamiseksi. Korkein oikeus katsoi siis A:n tällä tavoin tietoisesti pyrkineen välttämään velvollisuuksiaan konkurssivelallisena ja pakoilleen velvollisuuksiensa täyttämistä. Korkeimman oikeuden mukaan käräjäoikeuden menettelyä ei voitu täten pitää virheellisenä, kun se oli käsitellyt vangitsemisvaatimuksen varaamatta A:lle tilaisuutta tulla kuulluksi. Lisäksi Korkein oikeus huomautti, että tuomioistuimen oli pesänhoitajan vaatimuksesta käytettävä konkurssilaissa säädettyjä pakkokeinoja konkurssivelallisen painostamiseksi jo sen perusteella, että velallinen kieltäytyi vahvistamasta pesäluetteloa oikeaksi. A:n asenteen ja pakoilemisen johdosta Korkeimman oikeuden mukaan oli myös ilmeistä, että A jatkaisi niskoitteluaan uhkasakosta huolimatta. Näin ollen Korkein oikeus katsoi A:n määräämisen painostusvankeuteen olleen välttämätön ja oikeasuhteinen toimenpide sillä tavoitellun hyväksyttävän päämäärän saavuttamiseksi. Korkein oikeus ei siis muuttanut hovioikeuden päätöksen lopputulosta. Sen sijaan A:n toimimisvelvollisuutta ei Korkeimman oikeuden mukaan oltu yksilöity käräjäoikeuden eikä hovioikeuden vangitsemispäätöksissä, joten sitä oli täsmennettävä Korkeimmassa oikeudessa.
Esittelijän mietintö oli joka tapauksessa osittain erisisältöinen kuin Korkeimman oikeuden ratkaisu. Esittelijän mukaan konkurssilain mukaisia pakkokeinoja ei voitaisi käyttää siihen, että velallinen velvoitettaisiin allekirjoituksellaan vahvistamaan pesäluettelo oikeaksi. Sen sijaan kyseisten pakkokeinojen käyttö olisi mahdollista silloin, jos velallinen tuomioistuimessa suullisessa menettelyssä kieltäytyisi vahvistamasta pesäluetteloa oikeaksi. Täten esittelijän mukaan konkurssipesän vaatimus olisi hylättävä ja määräys A:n määräämisestä vankeuteen poistettava.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa