» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ratkaisussa 2011:66 arvioitavaksi tuli kysymys siitä, missä vaiheessa näpistys pitäisi katsoa varkaudeksi. A oli yhdeksän kertaa näpistänyt erinäisiä tuotteita kolmen viikon aikana, jotka yksittäin määritelläisiin näpistyksiksi, mutta lyhyen aikavälin sekä usean lukumäärän vuoksi saattaisi tulla kyseeseen varkaus. Käräjäoikeus arvioi, että omaisuuden vähäisestä arvosta riippumatta, tekoja tulisi arvioida varkauksina. Erityisesti syynä tähän oli se, että A oli heti vankilasta vapauduttuaan syyllistynyt näihin useisiin rikoksiin. Käräjäoikeus otti huomioon myös A:n aiemman rikosrekisterin sekä rikollisen elämän. Nämä huomioiden käräjäoikeus katsoi, että rikoslain mukaiset koventamisperusteet tulisi tässä tapauksessa sovellettaviksi, ja näin ollen muun muassa näpistyksiä tulisi käsitellä varkauksina. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion, ja katsoi, että tässä oli kyse tekosarjasta, joka ei ollut satunnaista, eikä tekoja näin ollen voitu pitää vähäisinä.
Korkein oikeus aloitti mainitsemalla, että näpistyksen tunnusmerkistö edellyttää sitä, että anastusta on pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Lisäksi korkein oikeus totesi, että rikoksen toistaminen sinänsä ei ole tunnusmerkistön arviointiin vaikuttava seikka, mutta se saattaa osoittaa, että tekijällä on ollut suunnitelmallisuutta toimissaan, ja on ottanut tavakseen tällaisen rikollisen toiminnan.
Korkein oikeus otti arvioinnissa toisenlaisen kannan, kuin mitä alemmat oikeusasteet. Korkein oikeus arvioi, että jokaisessa näpistyksessä anastetun omaisuuden arvo on ollut selvästi vähäisempää, kuin mitä se olisi, jos kyseessä olisi varkaus. Koska kuitenkin A ei anastanut tuotteita vahingoittamalla muuta omaisuutta, ja kyse on ollut muun muassa jokapäivisistä tavaroista, ei kyseessä ole varkaus. Tässä yhteydessä korkein oikeus myös arvioi, että anastettujen tavaroiden luonteesta johtuen kyse ei niinkään ollut suunnitelmallisuudesta, vaan pikemminkin normaalin elämän aiheuttamasta tarpeesta, jolloin A näpisti ainoastaan tarvitessaan jotakin.
Seuraavaksi korkein oikeus siirtyi pohtimaan rangaistuksen määräämistä. Korkein oikeus pohti koventamisperustetta, jonka perusteella rikoksen uusiminen rangaistuksen tuomitsemisen jälkeen johtaa ankaroituviin rangaistuksiin. Vaikka rangaistusten ankaroittaminen ei aina välttämättä enää saa aikaan rikoksentekijässä muutosta rikollisen elämäntavan vuoksi, osoittaa se silti todisteen siitä, että tekijän toiminta on erityisen moitittavaa. Korkein oikeus päätyi siihen lopputulokseen, että A on syyllistynyt samanlaisiin rikoksiin aiemmin, ja on suorittanut näistä tuomion. Lisäksi muut rikokset, jotka A:lle on syyksi luettu, vaikuttavat siihen, että A tulisi tuomita. Koska kuitenkin kyseessä on nimenomaan näpistys, eikä varkaus, ei korkein oikeus katsonut kohtuulliseksi alempien oikeusasteiden määräämää kuuden kuukauden vankeusrangaistusta.
Korkein oikeus pidätti muuten hovioikeuden tekemän rangaistuksen, mutta lievensi vankeusrangaistuksen pituutta juurikin rikosnimikkeen vuoksi. Koska korkein oikeus piti kuuden kuukauden vankeusrangaistusta liian ankarana näpistysrikoksille, vähensi se vankeusrangaistusta neljään kuukauteen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa