Minilex - Lakipuhelin

Rangaistuksen koventamisperusteen soveltamisen edellytykset - KKO:2014:55


>> Lakipuhelin neuvoo vuosien kokemuksella - Soita 0600 12 450 >>

  • Varkausrikos
    rangaistuksen määrääminen
    rangaistuksen mittaaminen
    Koventamisperusteet
    Rangaistuslajin valinta

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2014:55 oli kysymys rangaistuksen koventamisperusteen soveltamisen edellytyksistä, rangaistuksen mittaamisesta ja rangaistuksen ehdollisuuden arvioinnista. A:n syyksi oli luettu kaksi törkeää varkautta. A:n katsottiin anastaneen hänelle annetusta toimeksiannosta kaksi puoliperävaunua, kiinnittäneen ne käytössään olleeseen ajoneuvoon ja kuljettaneen ne sovittuun paikaan Espooseen. Perävaunuihin oli sovitussa paikassa tehty muutostöitä, jotta niiden alkuperää ei tunnistettaisi ja tämän jälkeen ne oli myyty eteenpäin Venäjälle. A:n ei katsottu osallistuneen muutostöiden tekemiseen. Käräjäoikeus oli ottanut rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 kohdan koventamisperusteena huomioon rikollisen toiminnan suunnitelmallisuuden. Tekojen kohde, niiden todellisen alkuperän muuttaminen ja hävittäminen sekä ulkomaille siirtäminen olivat vaatineet pitkäaikaista etukäteisvalmistelua. Käräjäoikeus otti koventamisperusteen lisäksi huomioon rangaistuksen lieventämisperusteena sen, että A oli teon jälkeen omilla toimillaan pyrkinyt poistamaan rikoksen vaikutuksia puoliperävaunut takaisin Venäjältä ja ilmoittamalla tästä poliisille. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n vuoden ja kahden kuukauden yhteiseen vankeusrangaistukseen, sillä rikosten vakavuus, arvokkaiden perävaunujen suunnitelmallisuus sekä tekijän syyllisyys edellyttivät ehdottoman vankeusrangaistuksen tuomitsemista.

A oli valittanut hovioikeuteen vaatien vankeusrangaistuksen alentamista ja sen määräämistä ehdolliseksi taikka vaihtoehtoisesti ehdollisen vankeusrangaistuksen ohessa yhdyskuntapalvelun määräämistä. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden koventamisperusteen soveltamisen olleen perusteltua, koska tekojen toteuttamistapa sekä arvokkaiden perävaunujen anastusteot olivat ilmentäneet suunnitelmallisuutta. Hovioikeus päätyi alentamaan A:lle tuomittua rangaistusta vuoteen ehdotonta vankeutta. Korkeimman oikeuden arvioitavana oli täten A:n valituksen johdosta se, oliko rangaistusta mitattaessa sovellettava koventamisperustetta rikollisen toiminnan suunnitelmallisuuden perusteella, oliko rangaistusta alennettava ja arviointi ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä.

Rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 kohdan mukaan rangaistuksen koventamisperusteena on rikollisen toiminnan suunnitelmallisuus. Lain esitöiden mukaan koventamisperusteen soveltamisen edellytyksenä on rikoksen tekemisen ja siihen tähtäävän pitempiaikaisen toiminnan suunnitelmallisuus. Edelleen kunkin tekijän rangaistusta mitattaessa tutkitaan, kuinka hän on omissa toimissaan osoittanut suunnitelmallisuutta. A:n osuus rikoksen toteuttamisessa oli ollut rajoittunut, hän oli saanut toimeksiantajalta ohjeet ja ryhtynyt rikoksiin hänelle luvatun palkkion vuoksi. Toiminta ei täten ollut edellyttänyt A:lta itseltään merkittäviä valmistelutoimia eikä erityistä suunnittelua. Useamman henkilön tehdessä rikoksen yhdessä, suunnitelmallisuus voi vaihdella ja sen vaikutusta rangaistuksen mittaamisessa on arvioitava tekijäkohtaisesti. Korkein oikeus katsoi, että alemmat oikeudet olivat soveltaneet rikoslain koventamisperustetta lain sanamuodon mukaisesti ja jättänet huomioimatta lain esityöt. Näin ollen A:n rangaistusta mitattaessa ei voida soveltaa koventamisperustetta, koska A:n toiminta ei ollut rikoslain tarkoittamalla tavalla suunnitelmallista. Vaikka rangaistuksen mittaamisessa ei sovelleta koventamisperustetta, korkein oikeus katsoi, ettei hovioikeuden A:lle tuomitsemaa vuoden vankeusrangaistusta ollut syytä alentaa.

Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys taikka tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Rangaistuksen lajista päätettäessä tulee lisäksi noudattaa rangaistuksen mittaamisessa vaikuttavia perusteita. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Korkein oikeus katsoi, että tekojen vakavuus sekä niistä ilmenevä syyllisyys eivät edellyttäneet A:n tuomitsemista ehdottomaan vankeuteen. Korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota. A:lle tuomittu vuoden vankeusrangaistus määrättiin ehdolliseksi ja sen ohella A:lle tuomittiin sakkorangaistus. Huomionarvoista korkeimman oikeuden ratkaisussa oli rikoslain esitöiden tarkoituksen huomioiminen. Alemmat oikeudet olivat kiinnittäneet huomiota rikoskokonaisuuden suunnitelmallisuuteen kokonaisuutena, kun taas esitöiden mukaan rangaistusta mitattaessa on nimenomaisesti tutkittava, kuinka henkilö on omilla teoillaan osoittanut suunnitelmallisuutta. 

 

Selaa lakitietoa