» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa A haki oikeusapua ja oikeudenkäyntiavustajan määräämistä käräjäoikeuden antaman lainvoiman saaneen tuomion purkamista varten. Oikeusaputoimisto ei kuitenkaan myöntänyt oikeusapua A:lle. Asia eteni korkeimpaan oikeuteen siltä osin, olisiko oikeusaputoimiston tullut myöntää A:lle hänen hakemansa oikeusapu.
Tapauksessa A haki Seinäjoen oikeusaputoimistoon toimittamallaan hakemuksella oikeusapua ja oikeudenkäyntiavustajan määräämistä Seinäjoen käräjäoikeuden lainvoimaisen tuomion 6.3.2002 purkamista koskevassa asiassa taannehtivasti 13.11.2002 lähtien.
Oikeusaputoimisto ei kuitenkaan myöntänyt oikeusapua A:lle. Oikeusaputoimisto perusteli ratkaisuaan sillä, että oikeusapulain 10 §:n 1 momentin mukaan oikeusapua ei voida myöntää sen jälkeen, kun tuomioistuimessa käsiteltävä asia on saanut lainvoiman. Lisäksi A oli tyytynyt käräjäoikeuden tuomioon. Näin ollen A oli lähtökohtaisesti saanut sen oikeusavun, jota hänen oikeusturvansa edellyttää.
Oikeusaputoimisto katsoi myös, että purkuhakemuksen tueksi ei ollut esitetty uutta näyttöä tai muitakaan seikkoja, joiden nojalla A:n oikeusturvan olisi voitu katsoa edellyttävän oikeusavun myöntämistä vielä uudelleen sen jälkeen, kun asia oli jo saanut lainvoiman.
Oikeusaputoimiston tekemän päätöksen A saattoi korkeimman oikeuden tutkittavaksi.
Korkeimman oikeuden mukaan se, että rikosasia on saanut lainvoiman, ei muodosta oikeusapulain 10 §:n 1 momentissa tarkoitettua estettä oikeusavun saamiselle samaa rikosasiaa koskevassa purkuasiassa. Myöskään sillä, että hakija on pääasiaa käsiteltäessä saanut oikeusapua ja määrätyn oikeusavustajan, ei saa olla ratkaisevaa merkitystä.
Korkein oikeus toteaa oikeusapulain 7 §:n mukaan, että oikeusapua ei kuitenkaan myönnetä, jos asialla on hakijalle vähäinen merkitys, se olisi selvästi tarkoituksetonta verrattuna hakijalle siitä koituvaan hyötyyn, asian ajaminen olisi oikeuden väärinkäyttämistä tai asia perustuu siirrettyyn oikeuteen ja on aihetta otaksua siirron tapahtuneen oikeusavun saamiseksi. Korkein oikeus huomioi oikeusapulain hallituksen esityksen perusteluista, että oikeusavun myöntämisvaiheessa oikeudenkäynnistä odotettavissa olevaan lopputulokseen tulisi kiinnittää huomiota vain silloin, kun kyse on ilmiselvästi perättömistä vaatimuksista.
Tapauksessa korkein oikeus katsoo, että A:n hakiessa oikeusapua hänen hakemustaan tuomion purkamisesta ei ole voitu pitää ilmiselvästi perusteettomana ja sellaisena, joka selvästi ei voi menestyä. Näin ollen korkein oikeus myöntää A:lle oikeusavun korvauksetta taannehtivasti 13.11.2002 lukien.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa