» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1981-II-7 oli kysymys maksuttomasta oikeudenkäynnistä. A:lle oli myönnetty maksuton oikeudenkäynti ilman korvausvelvollisuutta valtiolle. Kunta oli antanut korvauksetta yleistä oikeusapua A:lle ja maksanut A:n puolesta kuluja siltä ajalta, jona maksuton oikeudenkäynti oli ollut voimassa. Korkeimmassa oikeudessa oli kyse siitä, oliko nämä kulut korvattava A:lle valtion varoista ja tuliko jutun hävinnyt osapuoli B velvoittaa korvaamaan A:lle aiheutuneet kulut kunnalle.
Raastuvanoikeus oli 6.2.1978 myöntänyt A:lle tämän silloista aviomiestään B:tä vastaan ajamassa avioeroasiassa maksuttoman oikeudenkäynnin korvausvelvollisuudetta koskemaan asian hoitamiseksi 16.11.1977 alkaen suoritettujen tarpeellisten toimenpiteiden kustannuksia. Lisäksi raastuvanoikeus oli määrännyt A:n oikeudenkäyntiavustajaksi kaupungin yleisen oikeudenkäyntiavustajan C.
Raastuvanoikeus oli tuominnut puolisot A:n kanteesta avioeroon 6.2.1978. Päätöksessään raastuvanoikeus oli velvoittanut B:n suorittamaan kaupungille oikeudenkäyntiavustajan palkkiona 780 markkaa sekä A:n tarpeellisista kuluista 48 markkaa ja 40 penniä.
A oli hakenut muutosta raastuvanoikeuden ratkaisuun. A vaati, että edellä mainitut kaupungille maksetut tarpeelliset kulut 48 markkaa 40 penniä määrättäisiin maksettavaksi hänelle valtion varoista. Hovioikeus totesi, että A ei ollut näyttänyt suorittaneensa maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 16 §:n 2 momentissa tarkoitettuja maksuja ja kustannuksia. Näin ollen hovioikeus oli jättänyt asian raastuvanoikeuden ratkaisun varaan. A pyysi valituslupaa korkeimmalta oikeudelta, koska hänen mukaansa muissa samanlaisissa tapauksissa oli tärkeää saada asia korkeimman oikeuden ratkaistavaksi. A:lle myönnettiin valituslupa.
Korkein oikeus totesi, että A ei ollut yleistä oikeusapua kokonaan korvauksetta saaneena velvollinen korvaamaan kaupungille osaakaan kaupungin hänen puolestaan maksamista kuluista. Näin ollen korkein oikeus katsoi tällä ja hovioikeuden lausumilla perusteilla, että ei ollut syytä muuttaa hovioikeuden päätöstä. Korkein oikeus hylkäsi A:n valituksen ja jätti hovioikeuden päätöksen voimaan maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 21 §:n 2 momentin nojalla.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa