Minilex - Lakipuhelin

Lainhuudatusmenettely ja kuulutuslainhuuto - KKO:2013:4


>> Lakipuhelin neuvoo vuosien kokemuksella - Soita 0600 12 450 >>

  • lainhuudatus
    Lainhuudatusmenettely
    Kuulutuslainhuuto
    Kuuleminen

Ratkaisu KKO:2013:4 koski lainhuudatusta. Tapauksessa puolisoille IH ja EH oli jakosopimuksessa sovittu, että tilasta X erotetaan puolisoiden IH ja EH hallinnassa ollut määräala. Kaikki tilan X tuolloin omistaneet henkilöt olivat allekirjoittaneet jakosopimuksen. Jakosopimuksen mukaan IH:n isoisä oli saanut määräalan omistukseensa antamansa takauksen perusteella. Puolisoiden IH ja EH rintaperillinen pyysi myöhemmin kuulutusta lainhuudon saamiseksi määräalaan jakosopimuksen ja määräalan omistajan hallintaa koskevan selvityksen perusteella. Rintaperilliset olivat ilmoittaneet, että saantokirjaa, joka olisi osoittanut IH:n isoisän omistusoikeuden, ei ollut löytynyt. Ennen kuin lainhuutoa oli haettu, tila oli siirtynyt SK:n omistukseen. Ratkaisussa oli kysymys SK:n kuulemisesta sekä siitä, millä tavoin kirjaamisviranomaisen oli toimitettava SK:n kuuleminen. Ratkaisussa oli kysymys lisäksi kuulutuslainhuudon myöntämisen edellytyksistä. Maakaaren 12 luvun 1 §:n mukaan lainhuudon hakijan on esitettävä selvitys saantonsa laillisuudesta. Maakaaren 12 luvun 4 §:n mukaan hakemus on hylättävä muun ohella silloin, jos saantokirjaa ei ole esitetty, saantokirjaa ei ole tehty laissa säädetyllä tavalla, kiinteistön luovuttajan tai muun edeltäjän omistusoikeutta kiinteistöön ei ole selvitetty tai hakijan saanto ei muutoin ole pätevä. Maakaaren 12 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan hakijalle on myönnettävä kuulutus lainhuudon saamiseksi, jos hakija ei esitä saantokirjaa, mutta hän saattaa todennäköiseksi, että saanto on laillinen tai hakija näyttää, että hän tai hänen edeltäjänsä ovat viimeisen kymmenen vuoden ajan omistajana hallinneet kiinteistöä eikä ole syytä olettaa jollakin toisella olevan parempaa oikeutta kiinteistöön. Korkeimman oikeuden mukaan EH ja KH olivat lainhuutoa hakiessaan esittäneet hakemuksensa tueksi saantokirjana asianmukaisesti vahvistetun jakosopimuksen. Kaikki tilan X silloiset omistajat olivat allekirjoittaneet kyseisen jakosopimuksen. Korkeimman oikeuden mukaan kuulutuslainhuudon myöntämistä koskevia edellytyksiä oli arvioitava näin ollen maakaaren 12 luvun 3 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella. Korkein oikeus totesi, että jakosopimuksen johdosta ei ollut maaoikeuden katsomalla tavalla syytä olettaa, että tilan X omistajilla ei ollut hakijoita parempaa oikeutta kiinteistöön. Korkeimman oikeuden mukaan kuulutusta lainhuudon saamiseksi ei olisi ollut lupa evätä senkään vuoksi, että IH:n isän ja isoisän saantoja olivat rasittaneet epäselvyydet. Maakaaren 6 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan kirjattavaan oikeuteen liittyvien seikkojen selvittämiseksi kirjaamisviranomainen voi varata hakijalle tai muulle henkilölle tilaisuuden antaa kirjallinen lausuma taikka kutsua tämän määrättynä aikana kirjaamisviranomaisessa henkilökohtaisesti tai asiamiehen edustamana kuultavaksi. Korkein oikeus totesi, että käsiteltäessä lainhuutohakemusta on käynyt selville, tilan X omistaja olikin ollut 6.1.2009 myönnetyn lainhuudon perusteella SK, eivätkä enää jakosopimuksen allekirjoittajat. Lainhuutohakemus oli näin ollen koskenut SK:n omistusoikeutta tilaan X. Korkeimman oikeuden mukaan kirjaamisviranomaisen sekä maaoikeuden olisi tullut varata SK:lle tilaisuus lausuman antamiseen lainhuutohakemuksen johdosta. Kiinteistönmuodostamislain 256 §:n 1 momentin mukaan maaoikeuden on kehotettava sellaista toimituksen asianosaista, jonka oikeutta muutoksenhakemus koskee, antamaan vastaus muutoksenhakemukseen. Kiinteistönmuodostamislain 257 §:n mukaan, jos maaoikeus katsoo asian käsittelyn sitä edellyttävän, maaoikeus voi kehottaa asianosaista määräajassa toimittamaan maaoikeudelle kirjallisen lausuman. Korkeimman oikeuden mukaan SK:ta voitiin pitää tilan X uutena omistajana sellaisena asianosaisena, jota olisi tullut kuulla. SK oli antanut vastauksensa valitukseen Korkeimman oikeuden pyynnön johdosta. Vastauksessaan SK oli riitauttanut lainhuudon hakijoiden omistusoikeuden määräalaan esittäen, että hakijat sekä heidän edeltäjänsä olivat hallinneet kyseistä määräalaa suullisen sopimuksen perusteella. Lisäksi SK oli esittänyt, että hänen äiti AK oli allekirjoittanut jakosopimuksen erehdytettynä. Korkein oikeus katsoi, että asiassa oli kysymys määräalan omistusoikeutta koskevasta riidasta, jota ei ollut mahdollista ratkaista lainhuudatusmenettelyssä. Tästä johtuen asia olisi tullut korkeimman oikeuden mukaan tutkia riita-asiana tuomioistuimessa. Näin ollen korkein oikeus katsoi, että asiassa ei ollut edellytyksiä antaa kuulutusta lainhuudon myöntämiseksi.

 

Selaa lakitietoa