» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A lausui Aurakorro Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että hän oli ollut toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa yhtiöön työskennellen sen maalaamon tuotannonvetäjänä. Yhtiö oli 18.8.1999 irtisanonut hänen työsopimuksensa päättymään 16.11.1999 ilmoittaen irtisanomisen perusteeksi sen, että hän oli 16. - 17.8.1999 laiminlyönyt huolehtia siitä, että eräät alumiinilevyt olisi pintakäsittelyn jälkeen pakattu tilaajan vaatimalla tavalla aaltopahviin. Sittemmin yhtiö oli ilmoittanut irtisanomisperusteeksi myös sen, että se oli loppuvuonna 1998 menettänyt merkittävän asiakkaansa A:n menettelyn vuoksi. A katsoi, ettei hän ollut laiminlyönyt työtehtäviään eikä menetellyt muutoinkaan moitittavasti niin, että yhtiöllä olisi ollut erityisen painava syy hänen työsopimuksensa irtisanomiseen. Sen vuoksi A vaati, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 14 kuukauden palkkaa vastaavat 175 000 markkaa korkoineen. Kysymys siitä, oliko työnantaja kiistäessään perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä vaadittua korvausta koskevan kanteen käräjäoikeudessa vedonnut myös sellaisiin seikkoihin, joiden nojalla käräjäoikeuden olisi tullut tutkia, oliko työnantajalla ollut oikeus irtisanoa työntekijä paitsi työntekijästä johtuneesta erityisen painavasta syystä myös taloudellisella ja tuotannollisella perusteella.
Käräjäoikeus totesi, että yhtiö oli menettänyt oikeutensa irtisanoa A sillä perusteella, että se oli A:n toiminnan vuoksi menettänyt parhaan asiakkaansa, koska tähän seikkaan ei ollut vedottu irtisanomisperusteena kohtuullisessa ajassa siitä, kun se oli tullut yhtiön tietoon. Yhtiö ei ollut myöskään näyttänyt, että sille olisi aiheutunut vahinkoa irtisanomisen välittömänä perusteena olleesta alumiinilevyjen virheellisestä pakkaustavasta. Asiakkaan edellyttämän pakkaustavan noudattamatta jättämistä ei sen vuoksi ollut pidettävä työsopimuslain 37 §:n 2 momentissa tarkoitettuna erityisen painavana syynä A:n työsopimuksen irtisanomiseen. Yhtiö oli siten mainitussa pykälässä säädettyjen perusteiden vastaisesti päättänyt A:n työsopimuksen. Kohtuullinen korvaus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä oli kymmenen kuukauden palkkaa vastaavaa määrä. Näillä perusteilla käräjäoikeus velvoitti yhtiön suorittamaan A:lle 125 000 markkaa korkoineen.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Hovioikeus lausui käsittelyratkaisussaan, että yhtiö oli tosin käräjäoikeudessa vedonnut tuloksensa heikkenemiseen A:sta johtuvista syistä, mutta se oli vasta hovioikeudessa vedonnut myös taloudellis-tuotannollisen irtisanomisperusteen olemassaoloon. Yhtiö ei ollut saattanut todennäköiseksi, ettei se olisi voinut vedota sanottuun perusteeseen jo käräjäoikeudessa tai että sillä olisi ollut pätevä aihe olla tekemättä niin. Sen vuoksi hovioikeus jätti mainitun perusteen oikeudenkäymiskaaren nojalla huomiotta.
Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 17 §:n 1 momentin mukaan valittaja ei saa hovioikeudessa riita-asiassa vedota muihin seikkoihin kuin niihin, jotka on esitetty käräjäoikeudessa, paitsi jos hän saattaa todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota seikkaan käräjäoikeudessa tai hänellä on ollut pätevä aihe olla tekemättä niin. Lainkohdassa tarkoitetaan seikalla sellaista seikkaa, jolle kanteessa tai vastauksessa esitetty vaatimus välittömästi perustuu. Lainkohdassa tarkoitetusta vetoamisesta on kysymys silloin, kun asianosaisen esityksestä selvästi ilmenee hänen tarkoittavan, että seikka otetaan hänen vaatimuksensa perusteena huomioon.
Korkein oikeus katsoi, että nämä yhtiön mainitsemat seikat voivat sinänsä liittyä myös taloudelliseen ja tuotannolliseen irtisanomisperusteeseen. Asiayhteydestä ja tavasta, jolla mainitut seikat on tuotu esiin, on kuitenkin pääteltävissä, että niillä on pikemmin haluttu korostaa väitettyjen laiminlyöntien vakavuutta kuin asettaa ne välittömästi irtisanomisen perusteeksi. Siihen, ettei yhtiö ole tarkoittanut vedota tuotannolliseen ja taloudelliseen irtisanomisperusteeseen, viittaa lisäksi se, ettei yhtiö ole tuonut esiin muita työsopimuslain 37 a §:n mukaan irtisanomisen edellytyksenä olevia seikkoja, kuten mahdollisuutta sijoittaa A uudelleen tai kouluttaa hänet uusiin tehtäviin. Yhtiö on luonnehtinut irtisanomisperusteita oikeudellisesti viittaamalla vain työsopimuslain 37 §:n 2 momentissa tarkoitetun erityisen painavan syyn olemassaoloon.
Korkein oikeus totesi, ettei yhtiö ole käräjäoikeudessa vedonnut toiminnan tappiollisuuteen taloudellisena ja tuotannollisena irtisanomisperusteena. Koska yhtiö ei ole saattanut todennäköiseksi, ettei se olisi voinut tähän vedota jo käräjäoikeudessa tai että sillä olisi ollut pätevä aihe olla tekemättä niin, yhtiöllä ei ole ollut oikeutta vedota tähän seikkaan myöskään hovioikeudessa. Siltä osin kuin kysymys on siitä, onko yhtiöllä ollut oikeus irtisanoa A tästä johtuvasta erityisen painavasta syystä, yhtiö ei ole valituksessaan esittänyt sellaisia perusteita, joiden vuoksi asiaa olisi arvioitava toisin kuin mihin alemmat oikeudet ovat päätyneet.
Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa