» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli 13.8.1990 alkaen työskennellyt Oy HYY-Yhtiöt Ab:n (yhtiö) palveluksessa tilitoimistossa toimistosihteerin tehtävissä. Yhtiö oli emoyhtiö HYY-Yhtymässä eli HYY-konsernissa. Työnantaja oli 10.9.1993 irtisanonut taloudellisista ja tuotannollisista syistä A:n työsopimuksen päättymään 10.11.1993. Irtisanomisilmoitukseen oli kirjattu irtisanomisperusteeksi se, että yhtiön tytäryhtiöiden määrän väheneminen oli johtanut siihen, että yhtiö joutuu supistamaan toimintaansa ja järjestämään sitä uudelleen ja että tässä yhteydessä A:n toimi lakkautetaan, mistä syystä hänen työsopimuksensa irtisanotaan.
Käräjäoikeus katsoi, ettei yhtiöllä ollut ollut riittäviä taloudellisia syitä A:n työsopimuksen irtisanomiselle. Kun A oli irtisanottu ilman riittäviä taloudellisia ja tuotannollisia syitä, hänellä oli oikeus työsopimuslain 51 §:n mukaiseen vahingonkorvaukseen. Käräjäoikeus velvoitti yhtiön suorittamaan A:lle vahingonkorvauksena 122 572 markkaa korkoineen.
Hovioikeus lausui, että A:n työsopimus oli päätetty työsopimuslain perusteiden vastaisesti. A:lla oli oikeus työsopimuslain mukaiseen vahingonkorvaukseen. Säännös tarkoitti työntekijälle todellisuudessa aiheutuneen vahingon korvaamista. A oli ollut 11.11.1993 alkaen työttömänä. A:lle suoritettavasta vahingonkorvauksesta oli vähennettävä se osa hänen työttömyyskassasta saamastaan työttömyyspäivärahaa vastaavasta koulutusavustuksesta, jonka ei voitu katsoa perustuneen hänen omiin maksusuorituksiinsa. Tarkemman selvityksen puuttuessa hovioikeus arvioi A:lle työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta aiheutuneen taloudellisen vahingon määräksi ajalta 11.11.1993 - 29.12.1994 100 000 markkaa. Näillä perusteilla hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota siten, että yhtiön A:lle maksettavaksi tuomittu vahingonkorvaus alennettiin 100 000 markkaan korkoineen. Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muutettu.
Työsopimuslain 37 a §:n 1 momentin mukaan työnantajalla on oikeus taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanoa toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, jos työ on vähentynyt vähäistä suuremmassa määrin ja muutoin kuin tilapäisesti eikä työntekijää voida ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa uudelleen tai kouluttaa uusiin tehtäviin. A:n työ yhtiön tilitoimistossa on työsopimuslain 37 a §:ssä tarkoitetulla tavalla taloudellisista ja tuotannollisista syistä vähentynyt vähäistä suuremmassa määrin ja muutoin kuin tilapäisesti. Työn yleisesti vähentyessä A:lle ei ole ollut tarjota muutakaan työtä yhtiössä. Yhtiö ei ole palkannut uusia työntekijöitä sellaisiin tehtäviin, joihin A olisi voitu puheena olevassa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla sijoittaa tai kouluttaa. Näin ollen Korkein oikeus hyväksyy yhtiön valituksessaan täällä ja hovioikeudessa esittämän siltä osalta kuin on kysymys työn vähentymisestä, uudelleen sijoittamisesta ja kouluttamisesta uusiin tehtäviin yhtiössä.
Yhtiön on tullut selvittää, onko tytäryhtiöissä ollut sellaista Vähäahon ammattitaitoon ja kykyyn nähden sopivaa työtä, johon työnantajalla työsopimuslain 37 a §:n 1 momentin mukaan on velvollisuus uudelleen sijoittaa tai kouluttaa työntekijä. Valmisteluistunnossa talousjohtaja on kertonut, että yleisluonteinen kysely tytäryhtiöille oli tehty ennen yhteistoimintaneuvotteluja. Toisaalta yhtiö on ilmoittanut, että se on 10.9.1993 ja siis vasta yhteistoimintaneuvottelujen päätyttyä valinnut A:n hoitaman toimistosihteerin toimen lakkautettavaksi. Tähän nähden Korkein oikeus katsoo, että yhtiö ei ole täyttänyt velvollisuuttaan ennen irtisanomista selvittää edellä mainittuja A:n uudelleen sijoitusmahdollisuuksia. Korkein oikeus katsoi, että näin ollen yhtiö ei ole näyttänyt laillista perustetta A:n irtisanomiseen. A:lla on siten työsopimuslain 37 a §:ssä säädettyjen perusteiden vastaisen irtisanomisen johdosta oikeus lain 51 §:n mukaan saada korvaus hänelle aiheutuneesta vahingosta.
Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa