» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa on kyse siitä, onko rikosasiain haasteessa ilmoitettu syytteen kuvaus tarpeeksi yksilöidysti tai onko syytteen kuvauksesta annettu vastaajille vaadittavalla tavalla tieto. Oikeudenkäynnin ehdoton edellytys on laillinen haaste, jossa on muun muassa yksilöidysti ilmoitettu rikoksen teonkuvaus. Tapaukseen vaikuttaa myös esitutkinta ja sitä varten vastaajien kuulustelu. Tapausta on käsitelty käräjäoikeudessa, hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat olleet asiassa yksimielisiä, mutta Korkein oikeus on ollut asiassa eri mieltä.
Virallisen syyttäjän mukaan vastaajaksi tuli asettaa A, B ja C. A:lle ja B:lle vaadittiin rangaistusta seuraavista rikoksista ja ne oli merkattu haastetodistuksen syytekohtaan seuraavasti:
”1. Törkeä petos Salossa 02.01.1991
2. Velallisen epärehellisyys Helsingissä 01.03.1991
3. Velallisen epärehellisyys Helsingissä 01.03.1991
4. Velallisen epärehellisyys Helsingissä 01.03.1991
Syytekirjelmä on saatavissa Halikon nimismiespiirin syyttäjän kansliasta 15.02.1996”.
C:n osalta haastehakemuksen syytekohtaan oli kirjoitettu ”Velallisen epärehellisyys 01.07.1991 Helsingissä. Syytekirjelmä on saatavissa Halikon nimismiespiirin syyttäjän kansliasta 10.04.1996”.
Kaikissa haastetodistuksissa oli mainittu asianomistajat. Syytekirjelmää ei oltu liitetty yhteenkään haastehakemukseen.
A, B ja C vaativat syytteiden jättämistä tutkimatta. He vaativat sitä, koska heille ei haasteessa oltu esitetty niitä seikkoja, joihin syyttäjän vaatimukset perustuivat. A, B ja C vetosivat oikeudenkäymiskaaren säännöksiin, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta tehtyyn yleissopimukseen sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen. Syyttäjän mukaan hän oli toimittanut haasteen vakiintuneen käytännön mukaan.
Käräjäoikeuden mukaan oikeudenkäymiskaaressa säädetään siitä, että haasteessa on ilmoitettava vaatimus ja sellaiset seikat, joihin itse vaatimus perustuu. Näin ollen voidaan huomata, että A, B ja C oli haastettu asiaan vastaajiksi haastetodistuksella, josta ilmeni ainoastaan rikosnimikkeet, tekoajat, tekopaikat ja asianomistajat. Näin ollen käräjäoikeuden mukaan haastehakemus ei sisältänyt lain edellyttämiä seikkoja eli haastehakemuksesta puutui perustelut siitä, mihin vaatimukset perustuivat.
Haastehakemuksessa esitetyt rikokset ovat monimutkaisia, joten kyseessä olevasta haastehakemuksesta ei voinut saada riittävää tietoa rikoksesta. Syytekirjelmä tai lyhyt kuvaus rikoksesta olisi pitänyt ilmoittaa haastehakemuksen yhteydessä. Tämä seikka ei edes poistunut, vaikka haasteessa oli ilmoitettu, että syytekirjelmä on saatavissa kahden viikon päästä Halikon nimismiespiirin syyttäjän kansliasta.
Käräjäoikeuden mukaan oli menetelty siten, ettei A:n, B:n ja C:n haastaminen ollut tapahtunut oikeudenkäymiskaaren mukaan ja ehdottomista prosessiedellytyksistä oli poikettu. Tämän takia käräjäoikeus jätti asian tutkimatta.
Virallinen syyttäjä vaati käräjäoikeuden tuomion kumoamista valittamalla hovioikeuteen. Hovioikeus ei kuitenkaan muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.
Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa Korkeimpaan oikeuteen. Virallinen syyttäjä toisti syytteiden tutkimista koskevan vaatimuksen. A, B ja C vastasivat valitukseen.
Oikeudenkäymiskaaren mukaan, mikäli joku haluaa rikokseen pohjautuen tehdä vaatimuksensa jotakuta vastaan, hänet tulee haastaa vastaajaksi haastehakemuksella. Jos vastaaja on jo tuomioistuimessa henkilökohtaisesti läsnä, ei erillistä kirjallista haastetta tarvita. Tämä on sallittua vain silloin, jos häntä syytetään jostain uudesta rikoksesta. Haastaminen saadaan tehdä suullisesti. Lain mukaan haasteessa on ilmoitettava vaatimus ja ne seikat, joihin vaatimus perustuu. Haasteen yhteydessä kehotetaan vastaaja saapumaan tuomioistuimen istuntoon. Suullisen haasteen tiedoksiannosta on annettava lain mukaan todistus, josta vastaajalle on annettava jäljennös.
Korkeimman oikeuden perusteluista ilmenee se, että oikeudenkäynnin rajojen määräämistä varten tulee haasteessa ilmetä, mihin esitetty vaatimus perustuu. Oikeudenkäynnissähän ei saa käsitellä muita kuin syytteessä mainittuja seikkoja. Rikosasiassa vastaajalla on oikeus viivytyksettä saada tiedot ja kuvaus siitä teosta, josta hänelle vaaditaan rangaistusta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vastaajan välttämättä tulee saada syyttäjältä haasteen yhteydessä teonkuvausta. Näin ollen vaatimuksena on vain se, että vastaajalla tulee olla riittävä aika valmistautua oikeudenkäyntiin.
Ehdoton oikeudenkäynnin edellytys on laillinen haaste. Oikeudenkäymiskaaren mukaan seikat, johon haaste perustuu, on myös ilmoitettava. Vastaajan katsotaan saaneen tiedot yksilöidysti, kun hän pystyy päättelemään, mitä menettelyn vaatimus tarkoittaa. Esitutkintapöytäkirjoista ilmenee, että syytekirjelmässä mainituista teoista on kuulusteltu A:ta, B:tä sekä C:tä. Heille on ilmoitettu kuulustelun yhteydessä rikokset, joista heitä epäillään. Kuulustelussa on ollut esillä tekoajat ja -paikat, asianomistajat sekä rikoksista epäiltyjen teot. Korkeimman oikeuden mukaan ottaen huomioon kuulustelun sisältö kokonaisuudessaan, A, B ja C ovat tienneet, mistä heitä syytetään. Heitä oli laillisesti haastettu vastaajiksi. Näin ollen alemmat oikeudet eivät olisi saaneet jättää A:ta, B:tä ja C:tä vastaan esitettyjä syytteitä tutkimatta.
Korkeimman oikeuden mukaan hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset kumotaan. Korkein oikeus palauttaa asian Salon käräjäoikeuteen käsiteltäväksi.
Esittelijäneuvoksen Walamiehen mukaan Oikeudenkäymiskaaressa esitetään, että suullisessa haasteessa on ilmoitettava muun muassa vaatimus ja ne seikat, joihin se perustuu. Oikeudenkäynnin kohteen määrää haasteessa yksilöity asia. Asia tulee haasteessa yksilöidä, jotta tämä kyseinen asia voidaan erotella muista. Rikosoikeudenkäynnin osalta haasteessa tulee yksilöidä väitetty teon rikosoikeudellisesti yksilöity tapahtumainkulku. Olosuhteista riippuu se, miten yksityiskohtaisesti tämä tulee ilmoittaa. Vaikutusta on sillä, onko rikollinen teko ollut yksinkertainen. Kyse on ehdottomasta oikeudenkäynnin edellytyksestä. Esittelijäneuvoksen mukaan hovioikeuden päätöstä ei olisi pitänyt kumota. Oikeusneuvos Raulos hyväksyy edellä esitetyn eriävän mielipiteen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa