» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden käsiteltäväksi tuli väitesuojaa koskeva asia. Kyse oli siitä, oliko osakeyhtiö C voinut kohdistaa suoritustensa palautusvaatimuksen tulleja ja veroja koskevalta osalta laskusaatavien siirronsaajana ja suoritusten vastaanottajana olevaan PSP-rahoitusyhtiöön.
Velkakirjalain säännöksestä ilmenee, että tavallisen saatavan siirronsaaja ei voi saada parempaa oikeutta kuin siirtäjällä oli. Tämä tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että velallinen voi, jos häneen kohdistetaan vaatimuksia, esittää siirronsaajaa kohtaan samat perussuhdetta koskevat väitteet kuin siirtäjää vastaan.
Tulkinnanvaraista sitä vastoin on, voiko velallinen tähän periaatteeseen nojautuen esittää vaatimuksia siirronsaajaa sellaisessa tilanteessa, että hän on jo tehnyt tälle suorituksia. Suorituksen vastaanottamiseen liittyy nimittäin osittaisia odotuksia sen pysyvyydestä.
Nämä seikat puoltavat korkeimman oikeuden mukaan sellaista tulkintaa, jonka mukaan velallisena oleva tavaran tai palveluksen ostaja voi esittää suorituksen palautusvaatimuksia saatavan siirronsaajana ja suoritusten vastaanottajana olevaa rahoitusyhtiötä kohtaan esillä olevan laatuisessa rahoitustilanteessa, jossa vallitsee myyjän toiminnan tuloksellisuuteen ja laajuuteen liittyvä intressiyhteys myyjän ja rahoitusyhtiön välillä.
Tämän mukaisesti PSP-rahoitus on Huolintarengas Oy:n jätettyä tilittämättä tullit ja verot, velvollinen palauttamaan osakeyhtiö C:lle tältä vastaanottamansa suoritukset tulleja ja veroja vastaavalta osalta. Asiaan ei vaikuta se, että Huolintarengas Oy on myöhemmin asetettu konkurssiin ja että siltä oleva palautussaatava siten olisi tavallinen konkurssisaaminen ja tällaisena mahdollisesti vähempiarvoinen kuin PSP-rahoitus Oy:ltä vaadittuna.
Korkein oikeus hyväksyi siten kanteen ja kumosi käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot sekä velvoitti PSP-rahoitusyhtiön palauttamaan osakeyhtiö C:lle 125 472 markan suuruisen rahamäärän 16 prosentin korolla.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa