» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksesta yleisesti ja käsittely alemmissa oikeuksissa
Tapauksessa oli kyse sen arvioinnista, voitiinko käräjäoikeuden määräämän oikeudenkäyntiavustajan palkkiota alentaa, kun hän ei ollut ilmoittanut syyttäjälle tai tuomioistuimelle ennakkoon päämiehensä kiistävän syytteessä tarkoitetun teon. Ennakkokannan ilmoittamista pidettiin rikosasian osalta suotavana sen edistäessä pääkäsittelyn yhtäjaksoista toteutumista. Avustajalla oli asiassa kolme avustettavaa A, B ja C, jolloin palkkion määrän arvioinnissa huomioitiin toisen ja kolmannen päämiehen osalta aiheutuneen lisätyön ja ajanhukan määrä. Päämiehille oli käräjäoikeuden toimesta myönnetty maksuton oikeudenkäynti niin, että he eivät olleet velvollisia korvaamaan kuluja valtiolle. Käsiteltävä tapaus koski päämiesten osalta muun muassa rikoslain 31 luvussa säänneltyä ryöstöä.
Avustaja oli jättänyt käräjäoikeudelle laskut, joiden mukaan hän oli vaatinut asiassa valtion varoista maksettavaa palkkiota asian valmistelusta, neuvotteluista sekä avustamisesta kahtena eri ajankohtana pidetyissä pääkäsittelyissä. Päämiehen A osalta avustaja oli vaatinut 5 710 markan, B:n ja C:n kummankin osalta 3 997 markan palkkiota niin, että palkkioihin tuli lisätä arvonlisäverot. Käräjäoikeus oli kuitenkin määrännyt avustajalle maksettavaksi ainoastaan 3 300 markkaa ja arvonlisäveroa 726 markkaa kaikista kolmesta päämiehestä yhteensä.
Käräjäoikeuden mukaan avustaja oli toiminut vastoin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa määriteltyjä periaatteita, kun osa syytteistä oli kiistetty vasta pääkäsittelyssä ilman, että kiistämisestä olisi ilmoitettu etukäteen syyttäjälle tai tuomioistuimelle. Avustajan katsottiin olleen mahdollista huomata jo syytekirjelmästä syyttäjän katsoneen syytteen kyseessä olleet kohdat myönnetyiksi vastaajien toimesta. Käräjäoikeuden mukaan avustaja oli laiminlyönyt velvollisuutensa ilmoittaa etukäteen syytteen kiistämisestä ja tapaus oli jouduttu lykkäämään jatkokäsittelyyn pelkästään avustajan toiminnasta johtuen. Palkkion määrääminen tehtiin käräjäoikeuden toimesta sillä tavalla kuin lykkäämistä ei olisi jouduttu tekemään. Käräjäoikeus katsoi, että kaikki kolme vastaajaa olivat syytteessä yhdessä tekemistään rikoksista ja asian käsittely olisi ollut mahdollista toimittaa yhden pääkäsittelyn aikana, alle kolmessa tunnissa.
Avustaja haki käräjäoikeuden antamaan tuomioon muutosta hovioikeudessa, joka ei kuitenkaan muuttanut tuomiota.
Tapauksen käsittely korkeimmassa oikeudessa
Tapauksen käsittely jatkui edelleen korkeimmassa oikeudessa, kun avustajalle myönnettiin asiassa valituslupa. Valituksessa avustaja vaati palkkioiden osalta samojen määrien korvaamista kuin mitä hän oli esittänyt laskussaan jo käräjäoikeudessa. A:n osalta avustaja vaati yhteensä 5 710 markan ja 1 256,20 markan arvonlisäveron määrää. B:n ja C:n osalta avustaja vaati 70 %:n määrää siitä palkkiosta, joka A:n avustamisesta oli hänen mukaansa saatava. Palkkion määrän tuli näin ollen olla avustajan mukaan B:n ja C:n kummankin osalta 3 997 markkaa ja arvonlisäveron 879,34 markkaa. Korkein oikeus katsoi esitutkintakertomuksista ilmenneen A:n ja B:n kiistäneen syytteen tarkoittaman menettelyn ja C:n puolestaan tunnustaneen menettelyn sen ensin kuitenkin myös kiistäen. Korkeimman oikeuden mukaan syytteessä ei oltu ilmoitettu A:n, B:n ja C:n osalta syytteessä kuvatulla tavalla toimimisen tunnustamista, eikä avustajan ollut näin ollen ollut mahdollista havaita, että syyttäjä olisi katsonut vastaajien myöntäneen syytteen. Korkein oikeus katsoi myös, että syyttäjä oli kutsunut haastetta koskevan jäljennöksen mukaan A:n, B:n ja C:n suoraan pääkäsittelyyn ilman kehotusta etukäteisen kirjallisen vastauksen antamisesta. Korkeimman oikeuden mukaan tuomioistuin ei näin ollen ollut esittänyt pyyntöä, jolla ennakkokanta olisi pyritty selvittämään.
Korkein oikeus katsoi, että vaikka ennakkokannan ilmoittaminen edistää yhtäjaksoisen pääkäsittelyn toteutumista, ei avustajalla ole oma-aloitteiseen ilmoittamiseen erityistä velvollisuutta. Lisäksi avustajalla oli oikeus kohtuulliseen palkkioon maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain mukaan, jolloin palkkion määrää voitiin arvioida huomioiden esimerkiksi asian laatu, vaativuus ja suoritetun työn laatu. Korkein oikeus huomioi, että tilanteessa, jossa avustajalla oli useampia päämiehiä, katsottiin toisesta ja sitä seuraavista päämiehistä maksettavan enintään 70 %:n määrä normaalipalkkiosta. Normaalipalkkion määrääminen alhaisempana oli puolestaan mahdollista, mikäli asian hoitamiseen liittyi laiminlyöntejä tai puutteita, jotka johtuivat avustajasta. Korkeimman oikeuden mukaan tapauksessa avustajan toimet eivät olleet ilmentäneet normaalipalkkion alentamista tarkoittavia syitä. A:n, B:n ja C:n katsottiin olleen syytteissä toisiinsa liittyvistä, mutta osittain eri rikoksista. Avustaja oli kuitenkin muun muassa avustanut vastaajia samanaikaisesti oikeudenkäynneissä.
Korkein oikeus päätyi muuttamaan hovioikeuden antamaa tuomiota niin, että avustajalle tuli korvata A:n avustamisesta käräjäoikeudessa 5 600 markkaa ja 1 232 markan arvonlisäveron määrä. B:n ja C:n avustamisesta tuli kummankin osalta korvata avustajalle 1 020 markan määrä avustamisesta sekä 224 markan 40 pennin määrä arvonlisäveroa.
Tapauksen käsittelystä voidaan yleisesti ottaen huomioida se, miten avustajan palkkion määräytyminen tavallisesti tapahtuu silloin, jos sama avustaja vastaa useamman päämiehen avustamisesta. Tapauksen käsittelystä on mahdollista saada myös tulkinta-apua siihen, millainen vaikutus mainitun ennakkoilmoituksen laiminlyönnillä voi olla avustajan palkkion määräytymisen suhteen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa