Eläimen aiheuttamasta vahingosta vastaa se, jonka hallinnassa ja valvonnassa eläin oli, jos hän on toiminut huolimattomasti (vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §). Pääsääntöisesti vastuu edellyttää tahallisuutta tai huolimattomuutta, mutta esimerkiksi rakennuskaaren 22 luvun 7 §:ssä säädetään eläinten toisille eläimille aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta myös ilman tuottamusta. Koiran pitäminen irti taajamassa tai muu järjestyslain koirakurin rikkominen on kuitenkin vahva osoitus huolimattomuudesta. Korvaus voi pienentyä, jos vahingon kärsinyt on itse ärsyttänyt eläintä tai muuten myötävaikuttanut vahinkoon.
 

Kuka vastaa eläimen aiheuttamasta vahingosta?

Eläinten aiheuttamien vahinkojen osalta pidetään pääsääntönä tuottamusvastuuta sen tahon osalta, jonka hallinnassa tai valvottavana eläin on ollut vahinkotapahtumahetkellä. Yleensä tämä taho on eläimen omistaja. Tuottamusvastuussa on kyse siitä, onko henkilö noudattanut tilanteessa tarvittavaa huolellisuutta.

Vahingonkorvauslain mukainen korvausvelvollisuus edellyttää lähtökohtaisesti tahallisuutta tai huolimattomuutta. Eläimen valvonnassa tapahtunut laiminlyönti voi siten johtaa korvausvastuuseen, vaikka vahinkoa ei olisi tarkoituksellisesti aiheutettu. Huolimattomuudella tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että henkilö on laiminlyönyt eläimensä kiinnipidon tai valvomisen alueella taikka tilanteessa, jossa laki tai olosuhteet olisivat sitä vaatineet.

Lisäksi eläimen omistajalla tai valvojalla on vastuu varoittaa muita ihmisiä eläimestään, jos tämä on vaarallinen. Järjestyslaki asettaa rajoituksia eläinten vapaanapidolle ja niiden viemiselle tietyille alueille, kuten toreille. Lisäksi taajama-alueilla eläinten käsittelyltä voidaan edellyttää korostunutta huolellisuusvelvollisuutta.

Tuotantoeläimelle aiheutuneessa vahingossa on huomioitava myös rakennuskaaren 22 luvun 7 §. Sen perusteella eläimen omistaja voi joutua korvausvastuuseen, vaikka hän ei olisi menetellyt huolimattomasti. Säännös koskee eläimen toiselle eläimelle aiheuttamaa vahinkoa, ja siinä säädetty korvaus voi olla vain osa vahingoittuneen tai kuolleen eläimen arvosta tai vahingosta. Jos vahinko on aiheutettu tahallisesti tai huolimattomuudesta, korvausvastuuta arvioidaan myös vahingonkorvauslain perusteella.
 

Omistaja, haltija vai hoitaja?

Eläimen aiheuttamasta vahingosta ei aina vastaa omistaja. Jos eläin on lainattu tai annettu toisen hoidettavaksi, myös hoitaja tai lainaaja voi joutua korvausvastuuseen, jos hän on laiminlyönyt eläimen valvonnan tai muut tilanteessa edellytetyt varotoimet. Omistaja voi kuitenkin vastata esimerkiksi omasta huolimattomuudestaan eläimen luovuttamisessa tai siitä, ettei hän ole kertonut hoitajalle eläimen vaarallisesta käyttäytymisestä.

Vastuu voi kohdistua useampaan henkilöön. Lisäksi erityissäännökset voivat perustaa eläimen omistajalle vastuun ilman tuottamusta.
 

Mitä järjestyslaki vaatii koiran ja muiden eläinten pitäjältä?

Järjestyslain koirakuri velvoittaa koiran omistajaa tai haltijaa pitämään koiran taajamassa kytkettynä. Koira ei saa päästä kytkemättömänä kuntopolulle tai muulle juoksuradalle. Yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikalle, torille toriaikana tai yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle koira ei saa päästä lainkaan, ellei se ole siellä erikseen sallittua. Lisäksi koiran uloste on korjattava hoidetulla alueella taajamassa (järjestyslain 14 §:n 1 momentti).

Kytkentävelvollisuus ei koske suljettua pihaa, koirien harjoituspaikkaa eikä erityisesti osoitettua aidattua jaloittelualuetta eli koirapuistoa. Näissäkin paikoissa koiran on kuitenkin oltava omistajan tai haltijan valvonnassa (14 §:n 3 momentti). Kytkentävelvollisuutta ja tietyille alueille pääsyä koskevat rajoitukset eivät koske virantoimituksessa käytettävää valtion omistamaa koiraa, vartiointitehtävässä olevaa vartijan koiraa, palvelutehtävässä olevaa koulutettua pelastuskoiraa, liikuntavammaisen avustajakoiraa eivätkä näkövammaisen opaskoiraa (14 §:n 2 momentti).

Säännös ei koske vain koiria. Kissa ei saa päästä kytkemättömänä kuntopolulle eikä lainkaan uimarannalle, leikkipaikalle, torille toriaikana, ladulle tai urheilukentälle. Hevoseen sovelletaan sekä kytkentää että kiellettyjä alueita koskevia vaatimuksia, ja muuhun koti- tai lemmikkieläimeen niitä sovelletaan soveltuvin osin (14 §:n 4 momentti). Kissan vapaana pitämistä taajamassa järjestyslaki ei kiellä yleisesti.

Järjestyslain 14 §:n 1 momentissa säädettyjen velvollisuuksien tahallisesta rikkomisesta voidaan määrätä rikesakko (laki rikesakkorikkomuksista 986/2016, 14 §). Järjestyslaissa ei kuitenkaan ole vahingonkorvaussäännöstä. Kytkemättä pitäminen ei siis yksin ratkaise korvausasiaa. Se on vahva osoitus huolimattomuudesta, mutta vahingon kärsineen on lisäksi näytettävä vahinko ja se, että vahinko johtui juuri tästä.

Jos eläin aiheutti sinulle vahinkoa, voit pyytää maksuttoman ja sitomattoman tarjouksen juristin avusta vahingonkorvausasiassa.
 

Mikä muu osoittaa huolimattomuutta?

Huolellisuutta arvioidaan sen mukaan, mitä huolelliselta eläimen pitäjältä voidaan juuri siinä tilanteessa odottaa. Merkitystä on eläimen lajilla, koolla, luonteella ja olosuhteilla. Esimerkiksi nämä seikat puhuvat huolimattomuuden puolesta:

• eläimen tiedettiin olevan aggressiivinen tai karkailevan, mutta siihen ei varauduttu
• aita tai portti oli niin heikko, että eläin pääsi helposti ulos
• vierailijoita tai ohikulkijoita ei varoitettu vaarallisesta eläimestä
• eläin jätettiin valvomatta tilanteeseen, jossa vahingon vaara oli ilmeinen.

Pelkkä se, että eläin käyttäytyy eläimelle tavallisella tavalla, ei vielä tee pitäjästä vastuullista. Jos eläin oli asianmukaisesti hallinnassa eikä vahinkoa voitu kohtuudella estää, vahingonkorvauslain mukaista tuottamusvastuuta ei yleensä synny. Erityissäännökset voivat kuitenkin johtaa korvausvastuuseen ilman huolimattomuutta. Myös sallitussa käytössä, kuten metsästyksessä tai paimennuksessa, huolellisuutta arvioidaan tapauskohtaisesti.
 

Kolme esimerkkiä

Esimerkki 1: Taajamassa irti juossut koira kaataa pyöräilijän, ja pyörä vaurioituu. Koiran pitäminen vapaana taajamassa rikkoo järjestyslakia, joten omistajan huolimattomuus on todennäköinen. Pyöräilijä voi vaatia korvausta sekä vammoistaan että pyörän korjauksesta.

Esimerkki 2: Vieras lapsi kurottaa kätensä aidatun pihan aidan yli, ja koira näykkäisee. Suljetulla pihalla koiran saa pitää vapaana, joten ratkaisevaa on, oliko aita riittävä ja koira valvonnassa. Lapsen omaa toimintaa arvioidaan varovasti hänen ikänsä mukaan.

Esimerkki 3: Naapurin kissa raapii pihalla seisovan auton kylkeen. Kissan vapaana pitäminen ei ole taajamassa yleisesti kiellettyä, joten omistajan vastuu on epätodennäköinen, ellei hänen voida osoittaa toimineen muuten huolimattomasti.

Vahingon kärsineen oma toiminta

Korvausta voidaan alentaa, tai se voi jäädä kokonaan saamatta, jos vahingon kärsinyt on itse myötävaikuttanut vahinkoon (vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §). Tällaista voi olla esimerkiksi eläimen ärsyttäminen, luvatta aidatulle pihalle meneminen tai selvän varoituksen sivuuttaminen. Kyse on kohtuuharkinnasta, eikä pieni varomattomuus vie oikeutta korvaukseen.
 

Mitä eläimen aiheuttamasta vahingosta korvataan?

Eläin voi aiheuttaa henkilövahingon, esinevahingon tai vahingon toiselle eläimelle. Henkilövahinkona korvataan tarpeelliset hoitokulut, ansionmenetys, kipu ja särky sekä muu tilapäinen haitta ja pysyvä haitta (vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §).

Jos eläin vahingoittaa toisen eläintä, vahinko korvataan esinevahinkona. Korvattavia voivat olla kohtuulliset ja perustellut eläinlääkärikulut sekä eläimen arvo, jos se kuolee (vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §). Samoin korvataan esimerkiksi revitty vaate, naarmuuntunut auto tai rikottu aita.

Eläimen toiselle eläimelle aiheuttamaan vahinkoon voi kuitenkin soveltua rakennuskaaren 22 luvun 7 §:n erityissäännös. Sen perusteella korvausvelvollisuus ja korvauksen määrä voivat poiketa vahingonkorvauslain yleissäännöistä.

Esimerkki: Irti päässyt iso koira puree naapurin pientä koiraa, ja eläinlääkärin lasku on 800 euroa. Jos isoa koiraa ei pidetty kytkettynä taajamassa, sen omistaja voi joutua korvaamaan laskun, kunhan hoito oli tarpeellista ja hinnaltaan kohtuullista.

Vastuuvakuutus maksaa usein

Monessa kotivakuutuksessa on vastuuvakuutus, ja myös koira- tai eläinvakuutukseen voi sisältyä sellainen. Se korvaa vahingon, josta vakuutettu on lain mukaan vastuussa, vakuutusehtojen rajoissa. Vahingon kärsineellä ei yleensä ole lakiin perustuvaa oikeutta vaatia korvausta suoraan yksityishenkilön vastuuvakuutuksesta, ellei vakuutettu ole esimerkiksi maksukyvytön (vakuutussopimuslain 67 §). Käytännössä eläimen omistaja tekee vahinkoilmoituksen omaan vakuutusyhtiöönsä, ja yhtiö käsittelee sinun vaatimuksesi.

Vakuutuskorvausta on vaadittava vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija sai tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja siitä aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai, jos vakuutus on otettu henkilövahingon tai vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta (vakuutussopimuslain 73 §). Pyydä siksi omistajaa ilmoittamaan vahingosta heti.

Jos vakuutusyhtiö hylkää vaatimuksen, vastuu ei sen vuoksi poistu. Voit edelleen vaatia korvausta eläimen pitäjältä itseltään.
 

Toimi näin vahingon jälkeen

1. Hakeudu tarvittaessa hoitoon tai vie eläimesi eläinlääkäriin.
2. Selvitä, kenen eläin on ja kuka sitä vahinkohetkellä piti.
3. Ota valokuvat vammoista, vaurioista ja paikasta, esimerkiksi aidasta tai portista.
4. Kirjaa aika, paikka ja todistajien yhteystiedot.
5. Säilytä kuitit, lääkärin ja eläinlääkärin asiakirjat sekä korjaustarjoukset.
6. Esitä kirjallinen korvausvaatimus, jossa kerrot mitä tapahtui ja mitä vaadit euroina eriteltynä.
    

Määräajat

Vahingonkorvaus vanhenee kolmessa vuodessa siitä, kun sait tietää tai sinun olisi pitänyt tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta (velan vanhentumisesta annetun lain 4 ja 7 §). Esinevahingossa vanhentuminen on lisäksi katkaistava ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut vahinkotapahtumasta. Henkilövahingossa tätä kymmenen vuoden rajaa ei ole. Vanhentumisen katkaisee esimerkiksi vaatimus, josta käyvät ilmi peruste ja määrä kohtuudella vaadittavalla tavalla (10 §).

Vastuu arvioidaan vahinkohetken lain mukaan. Vahingonkorvauslain tuottamussääntö on ollut sama vuodesta 1974. Järjestyslain koirakuri on ollut voimassa vuodesta 2003, ja kiellettyjä alueita koskeva kohta on nykyisessä muodossaan vuoden 2004 alusta. Henkilövahingon korvauserät määräytyvät nykyisen 5 luvun mukaan, kun vahinko on aiheutettu 1.1.2006 tai myöhemmin.
 

Milloin juristista on hyötyä?

Juristista on hyötyä, kun eläimen pitäjä kiistää huolimattomuuden, vamma on vakava tai vakuutusyhtiö vetoaa omaan myötävaikutukseesi. Juristi selvittää, kuka eläintä vahinkohetkellä piti ja mikä laiminlyönti on näytettävissä. Hän kokoaa todistajien kertomukset ja asiakirjat, laskee korvauserät ja laatii eritellyn vaatimuskirjeen.

Hän neuvottelee vastapuolen ja vakuutusyhtiön kanssa ja arvioi ennen oikeudenkäyntiä kuluriskin sekä oikeusturvavakuutuksen käytön.
 

Kysymyksiä ja vastauksia

Vastaako koiran omistaja, vaikka koira ei ole koskaan aiemmin purrut?

Voi vastata. Ratkaisevaa on, toimiko koiran pitäjä vahinkohetkellä huolellisesti, ei pelkästään koiran aiempi käytös. Jos koira oli esimerkiksi irti taajamassa, aiempi rauhallisuus ei yleensä poista vastuuta. Tieto aiemmasta aggressiivisuudesta taas vaatii tavallista suurempaa varovaisuutta.

Koira oli kytkettynä, mutta puri silti. Saako korvausta?

Se riippuu tilanteesta. Kytkentä täyttää järjestyslain vaatimuksen, mutta pitäjän on silti hallittava koiraa. Jos pitkä hihna päästi koiran ohikulkijan kimppuun kapealla kävelytiellä, huolimattomuus voi olla näytettävissä. Jos koira puri yllättäen eikä pitäjä voinut sitä estää, vastuuta ei välttämättä synny.

Kuka vastaa, jos eläin oli hoidossa?

Lähtökohtaisesti se, jonka hallinnassa ja valvonnassa eläin oli vahinkohetkellä. Hoitaja voi siis olla vastuussa, jos hän laiminlöi valvonnan. Omistaja voi vastata, jos hän esimerkiksi salasi tiedon eläimen vaarallisuudesta.

Pitääkö koiran purema ilmoittaa poliisille?

Laki ei velvoita siihen. Rikosilmoitus voi olla hyödyllinen, jos omistajaa ei tunneta tai vamma on vakava. Koiran pitäminen tahallaan irti vastoin järjestyslain kiinnipitovelvollisuutta voi johtaa rikesakkoon.