Vastaajan koira oli tapahtumahetkellä ollut kytkemättä. Yksinomaan tällä perusteella hänen ei voitu katsoa syyllistyneen sellaiseen huolimattomuuteen, joka oli syy-yhteydessä lapselle syntyneeseen vammaan. Vastaaja oli kuitenkin tapahtumahetkellä havainnut lapsen käyttäytymisen ja tiedostanut siihen liittyvän vaaran mahdollisuuden. Hän oli kahteenkin kertaan varoittanut lasta juoksemisesta koiran läheisyydessä. Hän ei ollut kuitenkaan ryhtynyt koiran suhteen mihinkään varotoimenpiteisiin. Vaikka lapsi oli omallakin menettelyllään ollut myötävaikuttamassa vahingon syntymiseen, ei tälle seikalle voitu antaa asian arvostelussa ratkaisevaa merkitystä ottaen huomioon, että lapsi oli tapahtumahetkellä ollut vain kuusivuotias. Lapsen käyttäytyminen tilanteessa ei ollut ollut sanotun ikäiselle lapselle poikkeuksellista ja vastaajalla olisi ollut mahdollisuus varautua siihen. HO katsoi, että ensisijainen vastuu vaaran torjumisesta oli ollut vastaajalla. Tämän velvollisuutensa hän oli laiminlyönyt. Tämän vuoksi HO katsoi, että hän oli huolimattomuudellaan syyllistynyt vammantuottamukseen. (Vailla lainvoimaa 18.6.2020)
HO:n tuomiosta
Oikeudellinen arviointi
Eläimen vartioimatta jättämistä koskevan syytteen osalta hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen.
Rikoslain 21 luvun 10 §:n mukaan vammantuottamukseen syyllistyy se, joka huolimattomuudellaan aiheuttaa toiselle ruumiinvamman tai sairauden, joka ei ole vähäinen. Lapsen kasvoihin aiheutuneen vamman osalta hovioikeus katsoo, että kyseessä ei ole ollut vähäinen vamma ottaen huomioon, että koiran hammas on läpäissyt Lapsen ylähuulen.
Tämän jälkeen ratkaistavaksi jää, onko Vastaaja koiran valvomisen laiminlyömällä syyllistynyt vammantuottamukseen. Rikoslain 3 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan laiminlyönti on rangaistava myös, jos tekijä on jättänyt estämättä tunnusmerkistön mukaisen seurauksen syntymisen, vaikka hänellä on ollut erityinen oikeudellinen velvollisuus estää seurauksen syntyminen. Tällainen velvollisuus voi perustua: 1) virkaan, toimeen tai asemaan; 2) tekijän ja uhrin väliseen suhteeseen; 3) tehtäväksi ottamiseen tai sopimukseen; 4) tekijän vaaraa aiheuttaneeseen toimintaan; tai 5) muuhun niihin rinnastettavaan syyhyn. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa vammantuottamuksen tunnusmerkistön täyttymistä on arvioitava 5 kohdassa mainitun edellytyksen perusteella.
Lainkohdan esitöissä on todettu, että muuna edellä olleisiin rinnastettavana tilanteena voi tulla kysymykseen ennen kaikkea vastuu vaaran lähteestä. Henkilö, jonka vallittavana ja valvottavana oleva omaisuus aiheuttaa vaaraa ympäristölleen, saattaa joutua vastuuseen syntyneistä vahingoista. Myös eläinten aiheuttamista vahingoista saattaa joutua vastuuseen, mikäli on laiminlyönyt tarpeellisen valvontavelvollisuuden
Vastaajan koira on tapahtumahetkellä ollut kytkemättä. Yksinomaan tällä perusteella hänen ei voida katsoa syyllistyneen sellaiseen huolimattomuuteen, joka on syy-yhteydessä Lapselle syntyneeseen vammaan. Vastaaja on kuitenkin tapahtumahetkellä havainnut Lapsen käyttäytymisen ja tiedostanut siihen liittyvän vaaran mahdollisuuden. Hän oli kahteenkin kertaan varoittanut Lasta juoksemisesta koiran läheisyydessä. Hän ei ollut kuitenkaan ryhtynyt koiran suhteen mihinkään varotoimenpiteisiin. Vaikka Lapsi on omallakin menettelyllään ollut myötävaikuttamassa vahingon syntymiseen, ei tälle seikalle voida antaa asian arvostelussa ratkaisevaa merkitystä ottaen huomioon, että Lapsi on tapahtumahetkellä ollut vain kuusivuotias. Lapsen käyttäytyminen tilanteessa ei ole ollut sanotun ikäiselle lapselle poikkeuksellista ja Vastaajalla olisi ollut mahdollisuus varautua siihen. Hovioikeus katsoo, että ensisijainen vastuu vaaran torjumisesta on ollut Vastaajalla. Tämän velvollisuutensa hän on laiminlyönyt. Tämän vuoksi hovioikeus katsoo, että hän on huolimattomuudellaan syyllistynyt vammantuottamukseen.
Vahingonkorvaukset
Sairaanhoitokuluista vaadittu 148,30 euroa on ollut määrältään riidaton.
Kivun, säryn ja muun tilapäisen haitan osalta hovioikeus katsoo, että kyseessä on ollut yksinkertainen haava, joka ei ole aiheuttanut erityisiä sairaanhoidollisia toimenpiteitä. Tähän nähden hovioikeus pitää kohtuullisena korvauksena 500 euroa.
Lapsen kasvoihin aiheutuneen vamman osalta hovioikeus katsoo kyseessä olevan heikosti erottuva kasvoarpi. Tähän nähden hovioikeus pitää kohtuullisena korvauksena Vastaajan myöntämää 300 euroa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi