» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:1994:59 oli kysymys vahinkojen korvaamisesta. Työntekijä A oli loukkaantunut kotimatkallaan töistä sattuneessa liikenneonnettomuudessa. A oli vakuutettuna yksityistapaturmavakuutuksella vapaa-aikana sattuvan tapaturman varalta. A vaati yhtiötä maksamaan hänelle korvauksia tämän vakuutuksen puitteissa. Vakuutusyhtiö vastusti kannetta, perustellen, että kyseessä oli työtapaturma, joka ei kuulu vapaa-ajan vakuutuksen piiriin. Raastuvanoikeus katsoi kuitenkin, että, koska vakuutusehdoissa ei ole erityistä ehtoa työmatkatapauksien varalle, ja vakuutusyhtiön korvausvelvollisuutta rajoittava 7.2.3 kohta ei ilman nimenomaista määräystä vapauttanut yhtiötä suorittamasta A:lle korvausta työmatkalla tapahtuneesta tapaturmasta johtuneesta työkyvyttömyydestä, alin oikeusaste velvoitti vakuutusyhtiön maksamaan.
Hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä. Vakuutusyhtiölle myönnettiin valituslupa korkeimpaan oikeuteen. Se päätti muuttaa aiempien tuomioistuinten päätökset. Korkeimman oikeuden mukaan vakuutusehdoissa ensin kuvaillaan työajan vakuutuksen voimassa olo kohdassa 7.3: työssä ja välittömillä työmatkoilla. Kohdassa 7.2 taas kuvaillaan vapaa-aika vain sinä itsenään. Tätä ehtoa tarkentaa kuitenkin kohta 7.2.3, jossa sanotaan, että vapaa-ajan vakuutuksesta ei korvata tapaturmavakuutuslain tarkoittamia työtapaturmia, jotka sattuvat vakuutetun tehdessä työtä ansiotarkoituksessa toisen palveluksessa tai itsenäisenä yrittäjänä. Tällä viitataan tapaturmavakuutuslain 4§:ään, jossa sanotaan, että työtapaturmalla tarkoitetaan tapaturmaa, joka aiheuttaen vamman tai sairauden on kohdannut työntekijää muun muassa työssä tai työstä johtuvissa olosuhteissa, kuten matkalla asunnosta työpaikalle tai päinvastoin.
Korkeimman oikeuden tulkintaa tukee myös se periaate, että vapaa-ajan vakuutuksen tarkoituksena on turvata ne hetket, kun lakisääteistä suojaa ei ole. Korkein oikeus katsoikin, ettei oikeutta korvaukseen vapaa-ajan vakuutuksen nojalla ole.
Eri mieltä olleet jäsenet perustelivat kantaansa, sillä, että vakuutusehtojen 7.2.3 kohdassa on suljettu nimenomaisesti pois se tilanne, kun tapaturma sattuu työssä. Ulkopuolelle on näin selkeästi suljettu työssä sattunut tapaturma. Muuta ei ole rajattu ulos, ja sen perusteella kaksi jäsentä eivät olisi muuttaneet alimpien tuomioistuinten ratkaisuja.
Selaa lakitietoa