» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Liikenneonnettomuudessa vuonna 1975 reisiluun murtanut henkilö oli potenut selkäkipuja 1990-luvun alkupuolella. Selkäkipujen perusteella hänet oli määrätty kroonisen selkäsairauden takia työkyvyttömäksi vuonna 1992. Henkilö nosti kanteen liikennevakuutuksen myöntänyttä vakuutusyhtiötä vastaan, hakien työkyvyttömyyskorvausta ajalta 1995-2000. Vahingon ja seurauksen välillä ollut pitkä ajanjakso oli syy-yhteys arvioinnissa keskeisessä asemassa. Asian ratkaisivat Pieksämäen käräjäoikeus, Itä-Suomen hovioikeus ja Korkein oikeus.
Vahingonkorvauskanteessa näytön hankkiminen on vahingon kärsineen puolella. Vahingonkärsijä siis joutuu itse näyttämään todennäköiseksi sen, että korvausvelvollisuus on syntynyt vahingonkorvauksen alaisesta teosta ja että teko on syy-yhteydessä vahinkoon. Käräjäoikeuteen pyydettiin kaksi lausuntoa, joiden perusteella syy-yhteys näytettiin liian etäiseksi. Pitkä ajanjakso saattoi aiheuttaa selkäsairauden helposti muustakin syystä, vaikkakin oli mahdollista, että selkäkivut olisivat syntyneet liikennevahingosta. Todennäköisyyden pitäisi olla suurempi ja täten todennäköinen, että vahingosta voitaisiin määrätä korvauksia. Todennäköisyysarvioinnissa oikeus ei ole määrittänyt mitään selkeää prosenttiyksikkörajaa, mutta sanamuotojen perusteella ”varmuutta lähenevä todennäköisyys” vastaa yli 50% todennäköisyyttä. Käräjäoikeus hylkäsi vaatimuksen työansion menetyksen korvaamisesta.
Hovioikeudessa henkilön valituksesta todettiin, ettei ilmennyt sellaista syytä, joka olisi todennäköisemmin aiheuttanut selkäsairauden. Oli siis näytön perusteella todennäköisintä, että selkäsairaus aiheutui liikennevahingosta, kuin mistään muusta. Reisiluun murtuman seurauksena syntynyt ulkokiertovirheasento reisiluuhun oli ajan mittaan aiheuttanut krooniset selkävaivat. Hovioikeus katsoi näytön perusteella todetuksi, että selkäsairaus oli todennäköisesti aiheutunut liikennevahingon seurauksena. Ratkaisuna hovioikeus velvoitti vakuutusyhtiön korvaamaan ansionmenetyksenä vaaditun summan 480 527,06 markkaa.
Vakuutusyhtiölle myönnettiin valituslupa Korkeimpaan oikeuteen, jossa yhtiö vaati hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä. Korkein oikeus toteutti käsittelyssä poikkeuksellisesti suullisen käsittelyn. Pääosan asioista Korkein oikeus ratkaisee kirjallisesti aiempien oikeuksien näytön perusteella. Tässä tapauksessa, kun muistikuvilla ei ollut merkitystä teon perusteella, oli aiheellista pitää suullinen käsittely ja arvioida tapaus kokonaisuudessaan näytetyn perusteella.
Sairauskertomuksen mukaan henkilöllä on ollut jo vuonna 1989 selkävaivoja. Hän hakeutui 1992 hoitoon pahojen selkäkipujen vuoksi. Hänet todettiin työkyvyttömäksi 1992 määräajaksi ja toistaiseksi 1997. Korkeimpaan oikeuteen pyydetyt asiantuntijat ovat todenneet ristiriitaisesti selkäsairauden olevan ja ei olevan syy-yhteydessä liikenneonnettomuuteen. Kaksi asiantuntijaa ovat sanoneet syy-yhteyden olevan todennäköistä, kun taas yksi asiantuntija on ollut samaa mieltä käräjäoikeudessa kuultujen asiantuntijoiden kanssa.
Selityksinä sairauden syntyyn on ehdotettu henkilöllä olevaa lannerangan välimuotoista nikamaa, joka liittyy toisella poikkihaarakkeellaan ristiluuhun. Tätä kutsutaan lääketieteessä Bertolottin oireyhtymäksi, joka altistaa selän rappeutumiselle. Toisena mahdollisuutena on henkilön itsensä aiheuttama pahentaminen, koska liikennevahingon jälkeen hän on pyrkinyt voimaperäisesti jatkamaan hiihtoharrastustaan. Se, että työkyvyttömyyttä aiheuttava sairausperäinen rappeuma 40-vuotiaalla on harvinaista, vaikuttaa Korkeimman oikeuden mukaan lievästi henkilön näytön puolesta.
Korkein oikeus katsoo, ettei lääketieteellisesti olla kyetty selvittämään selkäsairauden johtuneen juuri liikennevahingosta. Vahingosta kulunut pitkä aika vaikeuttaa syy-yhteyden arviointia, joten ei olla näytetty todennäköiseksi selkäsairauden johtuneen liikennevahingosta. Korkein oikeus äänesti ratkaisusta äänin 3-2. Ratkaisuna hovioikeuden tuomio muutetaan, ansionmenetystä koskeva vaatimus hylätään ja vakuutusyhtiö vapautetaan korvauksen suorituksesta.
Korkeimman oikeuden äänestysratkaisut kertovat siitä, ettei ratkaisu ole ollut selvä. Voidaan nähdä siis, että ratkaisu olisi voinut olla toisenkin sisältöinen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa