» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa käsiteltiin kolaria joka oli tapahtunut, kun henkilöautolla liikkunut A oli ryhtynyt ohittamaan kahta traktoria risteysalueella. Etummaisena ajanut traktori oli kääntynyt risteysalueella tien poikki ja ohittava auto oli törmännyt siihen. Tapauksessa vältyttiin vakavilta henkilövahingoilta, mutta ajoneuvot vaurioituivat. Syyttäjä ja traktorinkuljettaja B syyttivät A:ta olosuhteiden edellyttämän huolellisuuden ja varovaisuuden laiminlyömisestä. A kiisti syytteen ja vaati B:n tuomitsemista rangaistukseen liikenteen vaarantamisesta, koska tämä oli A:n mukaan laiminlyönyt antaa kääntymistä koskevan suuntamerkin.
Käräjäoikeus totesi, että A ei olisi saanut lähteä ohittamaan traktoreita risteysalueella. Aluetta pidettiin risteysalueena, sillä risteyksessä oli tienviitta osoittamassa risteystä. B:n ei oltu tapauksessa näytetty laiminlyöneen suuntamerkin näyttämistä. Käräjäoikeus hylkäsi B:tä vastaan ajetun syytteen ja tuomitsi A:n liikenteen vaarantamisesta sakkorangaistukseen tieliikennelain 18 ja 98 §:n nojalla. A valitti hovioikeuteen joka ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. A sai valitusluvan korkeimpaan oikeuteen.
Korkeimman oikeuden mukaan relevantti lain säädös tapauksessa oli tuolloin voimassa olleen tieliikennelain 18 §:n 2 momentin 6 kohta, jonka mukaan ohitus on kielletty risteyksessä ja välittömästi ennen sitä. Saman pykälän 3 momentin mukaan ohituskielto ei koske taajaman ulkopuolella muuta kuin liikennemerkistä ilmenevää risteystä. Lain esitöiden mukaan tämä johtuu siitä, että ajoneuvon kuljettajan on voitava havaita sääntöjen noudattamisen edellytykset. Jos risteystä ei voitaisi havaita, olisi säännön noudattamisen edellyttäminen kohtuutonta.
Korkein oikeus huomautti, että törmäyspaikanristeyksessä ei ollut muuta risteystä osoittavaa liikennemerkkiä kuin risteyksen lähelle sijoitettu tienviitta. Korkein oikeus nosti tähän liittyen esille vanhan korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 1985 II 110:n, jossa oli todettu, ettei risteykseen asetettu tienviitta ole sellainen liikennemerkki, josta risteys ilmenisi tieliikennelain 18 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. A ei ole siis rikkonut tieliikennelain mukaista ohituskieltoa.
Korkein oikeus totesi, että asiassa ei ole selvyyttä siitä onko B antanut suuntamerkin kääntyessään risteyksessä vai ei. Korkeimman oikeuden mukaan oikea ratkaisu tällaisessa epäselvässä tilanteessa on se, että arvioitaessa A:han kohdistunutta syytettä katsotaan jääneen näyttämättä, että B olisi antanut suuntamerkin ja B:hen kohdistetun syytteen osalta katsotaan, että B:n ei ole näytetty laiminlyöneen suuntamerkin antamista. A ei korkeimman oikeuden mukaan siis ole syyllistynyt liikenteen vaarantamiseen.
Korkeimman oikeuden mukaan B on rikkonut tieliikennelain säännöksiä kääntyessään risteyksessä vasemmalle varmistumatta siitä, ettei hän kääntyessään aiheuttanut vaaraa tai tarpeetonta estettä muille samaan suuntaan kulkeville. A vapautettiin rangaistuksesta ja B tuomittiin liikenteen vaarantamisesta maksamaan sakkoa.
Tuomio muuttui korkeimmassa oikeudessa varsin huomattavasti. Keskeisiä korkeimman oikeuden tekemiä huomioita olivat se, että tienviittaa ei ole pidettävä tieliikennelain 18 §:n3 momentissa tarkoitettuna liikennemerkkinä sekä huomion kiinnittävä vasemmalle kääntyvän kuskin velvollisuuteen varmistua siitä, ettei aiheuta vaaraa tai tarpeetonta estettä samaan suuntaan kulkeville.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa