» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa X Oy:n konkurssipesän ravintolassa tarjoilijana työskennellyt B oli poistanut häiriötä aiheuttaneen A:n ravintolasta työntämällä häntä. Työntämisen yhteydessä B oli vääntänyt A:n kättä sillä seurauksella, että A:n kyynärvarren luu oli murtunut. Käräjäoikeus oli päätynyt tuomitsemaan B:n sakkorangaistukseen vammantuottamuksesta ja määräsi hänet suorittamaan vahingonkorvausta A:lle itselleen, hänen työnantajalleen sekä Kansaneläkelaitokselle.
Käräjäoikeus oli katsonut A:n kivun ja kyynärvarren luun murtuman aiheutuneen B:n varomattomuudesta, mutta hylännyt kuitenkin syytteessä esitetyn pahoinpitelyrangaistusvaatimuksen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota asiassa. Tapauksessa tuli juridiselta kantilta katsottuna arvioitavaksi, olivatko alemmat oikeusasteet arvioineet B:n vahingonkorvausvastuun edellytyksiä riittävällä tavalla.
Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n mukaan työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään työssään aiheuttaa. Edelleen saman lain 4 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työntekijä on velvollinen korvaamaan työssään virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttamastaan vahingosta määrän, joka harkitaan kohtuulliseksi ottaen huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet. Jos työntekijän viaksi jää vain lievä tuottamus, ei vahingonkorvausta ole tuomittava. Edelleen saman lain 6 luvun 2 §:n mukaan työntekijä vastaa työssään tuottamuksellisesti aiheuttamansa vahingon osalta vain siitä määrästä, jota ei voida saada työnantajalta.
Korkein oikeus arvioi alempien oikeusasteiden asiassa tekemän arvioinnin riittävyyttä sekä tapausolosuhteiden että edellä esitettyjen säännösten kautta. Korkein oikeus lausui, että käräjäoikeus ei ollut katsonut B:n tahallisesti aiheuttaneen A:lle hänen kyynärvartensa luun murtumista. Tämän johdosta korkein oikeus katsoi, että käräjäoikeuden olisi tullut ottaa huomioon kaikki edellä mainitut säännökset, vaikka konkurssipesän voitiinkin katsoa olleen lähes varattomassa tilassa. Edellä mainittuja säännöksiä arvioimalla käräjäoikeus olisi voinut pohjustaa päätöksensä B:n vahingonkorvausvastuun edellytyksien riittävään harkintaan. Kun se ei ollut näin tehnyt, korkein oikeus katsoi, että sekä asian käsittely että tuomion perustelut olivat olleet käräjäoikeudessa puutteellisia.
Edellä mainituilla perusteilla korkein oikeus päätyi kumoamaan alempien oikeusasteiden tuomiot siltä osin kuin ne velvoittivat B:n suorittamaan vahingonkorvausta A:lle, hänen työnantajalleen ja Kansaneläkelaitokselle. Tämän yhteydessä korkein oikeus palautti asian käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
Selaa lakitietoa