» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Kuolleen puolison testamentissa puolet omaisuudesta oli määrätty puolisoiden ainoalle pojalle ja tämän lapsille sekä toinen puoli testamentintekijän veljien lapsille. Testamentin täytäntöönpanon esti rintaperillisen lakiosavaatimus. Pesänjakaja katsoi testamenttia tulkittavan niin, että poika Taisto saisi lakiosanaan 62,5 prosenttia ja veljien lapset yhdessä 37,5 prosenttia omaisuudesta. Tampereen käräjäoikeus totesi, että testamentinlaatija oli tarkoittanut jakaa omaisuutensa kahteen yhtä suureen osaan kahdelle eri sukuhaaralle. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen siitä, että Taiston sukuhaara saisi enemmän.
Taiston sukuhaara valitti hovioikeuteen. Turun hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion. Taisto oli vaatinut lakiosaansa, joka ylitti hänelle testamentilla määrätyn osuuden, jolloin hän ei voinut saada testamentin nojalla enää mitään. Lakiosan jälkeen jäävä osuus oli jaettava muille yhtä suurin osuuksin.
Korkein oikeus katsoi testamentin sanamuodon olevan asiassa lähtökohtana. Omaisuus on ollut tarkoitus jakaa puoliksi, joten lakiosavaatimuksen jälkeen tavoite tulee toteuttaa niin pitkälle kuin mahdollista. Siitä seuraa, että Taiston lapsille ei jää mitään omaisuudesta, vaikka heidät on mainittu nimeltä testamentissa. Testamentista jäänyt loppuosa lakiosan jälkeen jaettiin toiselle sukuhaaralle. Asia tuli täten jätetyksi käräjäoikeuden tuomion varaan. Veljen sukuhaara olisi saanut huomattavasti pienemmän osan, jos lakiosan jälkeen jäänyt osuus eli 37,5 prosenttia olisi jaettu Taiston lapsien ja veljen sukuhaaran kesken eli yhteensä viiteen osaan.
Käytännössä sillä asialla, että Taiston lapset on mainittu testamentissa ei ole merkitystä, koska lakiosaa ei oltu otettu huomioon. Testamentin sanamuodon mukaan omaisuus oli tarkoitus jakaa puoliksi sukuhaaroille.
Selaa lakitietoa