» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli työskennellyt yhtiö B:n palveluksessa tarjoilijana reilu kahden vuoden ajan. A:lle oli tullut maksaa vähintään Majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Työehtosopimuksen mukaan ilta-, yö- ja sunnuntaityöstä tuli maksaa työntekijälle korotettua palkkaa. A:n työsopimuksessa oli seuraava palkkaa koskeva määräys: ”13 €/h, joka sisältää Tes:n määräämät lisät”.
A vaati käräjäoikeudessa, että B maksaisi hänelle työehtosopimuksessa mainitut peruspalkan lisät. Yhtiö B taas katsoi, ettei A:n työsopimus ollut työehtosopimuksen kanssa ristiriidassa, koska työsopimuksen mukainen palkka oli ylittänyt työehtosopimuksen mukaisen vähimmäispalkan lisineen. Käräjäoikeus hylkäsi A:n kanteen. Se katsoi, että A:lle oli koko hänen työsuhteensa ajalta maksettu palkkasopimuksen mukainen palkka, joka sisälsi kaikki työehtosopimuksen mukaiset lisät. Palkka ei ollut alittanut työehtosopimuksen mukaista vähimmäispalkkaa lisineen. Niinpä työsopimus ei ollut rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä.
A valitti hovioikeuteen, joka kumosi käräjäoikeuden tuomion. Hovioikeus totesi, että A.n palkassa ei oltu eritelty työehtosopimuksen mukaisia lisiä. Lisiä ei ollut myöskään voinut sisällyttää peruspalkkaan, joten tällainen työsopimuksen ehto oli mitätön. Hovioikeus velvoitti B:n suorittamaan A:lle tämän vaatimat lisät ja korvaukset korkoineen.
B valitti hovioikeuden lopputuloksesta Korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus totesi ensin, että A:n työsuhteessa sovellettavassa työehtosopimuksessa oli työaikalain mukaisesti edellytetty, että työntekijälle oli maksettava ilta-, yö- ja sunnuntaityölisät eritellysti, toteutuneiden työtuntien mukaan. Ainoastaan alan esimiesten työehtosopimus mahdollisti sen, että mainitut työt korvattiin peruspalkkaan lisättävällä kiinteällä kuukausikorvauksella. Työsopimuslaissa taas säädetään siitä tilanteesta, jossa työsopimus on ristiriidassa työehtosopimuksen kanssa. Tällaisissa tilanteissa työsopimuksen ehto on mitätön ja sen sijaan sovelletaan työehtosopimusta. Johtopäätöksenään Korkein oikeus katsoi, että A:n työsopimuksen palkkaa koskeva ehto oli epäselvä ja tulkinnanvarainen. Oli kuitenkin sen mukaan selvää, että ehto oli sovellettavan työehtosopimuksen vastainen ainakin siltä osin kuin työehtosopimuksessa edellytetään, että ilta-, yö- ja sunnuntaityölisät maksetaan työntekijälle eritellysti. Tätä tulkintaa vahvisti myös yleisesti työoikeudessa noudatettava työntekijän suojelun periaatte ja yleiset sopimusoikeudelliset periaatteet, joiden perusteella epäselvissä tapauksissa työnantajan laatimaa työsopimusta tulkitaan työntekijän eduksi. Niinpä Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden lopputulosta.
Ratkaisu korostaa juuri edellä mainittua työntekijän suojelun periaatetta. Työnantaja vastaa lähes ankarasti työsopimuksessa olevista virheistä ja epäselvät tapaukset tulee tulkita työntekijän eduksi.
Selaa lakitietoa