» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse pankin oikeudesta korottaa marginaalia asiakassopimuksen nojalla. Velkakirjan yleisen ehdon mukaan pankilla oli oikeus korottaa velasta perittävää marginaalia, jos se oli perusteltua pankin lisääntyneen varainhankinnan kustannusten tai muiden lisääntyneiden kustannusten vuoksi, joita pankki ei kohtuudella ole voinut ennakoida velkakirjaa kirjoitettaessa. Tapauksessa oli ensisijaisesti kysymys siitä, miten ilmaisua ''varainhankinnan kustannukset'' tulisi käytännössä tulkita ja oliko tällaiset kustannukset lisääntyneet ehdon tarkoittamalla tavalla.
Tapauksessa kuntayhtymä ja kunnat olivat vaatineet käräjäoikeutta vahvistamaan, ettei pankilla ollut yksipuolista oikeutta korottaa luottojen korkomarginaalia. Käräjäoikeus oli kuitenkin hylännyt kanteet. Myös hovioikeus oli samoilla linjoilla käräjäoikeuden kanssa, eikä siten muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. Asiasta valitettiin kuitenkin korkeimpaan oikeuteen
Korkein oikeus puolestaan katsoi, ettei pankilla olisi ollut oikeutta luottosopimuksen marginaalin korottamiseen pankin yleisten yritys- ja yhteisöluottojen ehtojen nojalla. Korkein oikeus päätyi siis muuttamaan hovioikeuden päätöksen. Se katsoi ratkaisevana seikkana olevan käsityksen, jonka sopimusehto on antanut luotonsaajalle eli pankin asiakkaalle. Korkein oikeus tulkitsi sopimusehtoa siten, pankin varainhankinnan kustannuksilla tarkoitetaan pankin koko antolainaustoimintaan kohdistuvia varainhankinnan kokonaiskustannuksia.
Pyydä tarjous lakipalvelusta
Jätä sitomaton tarjouspyyntö lakimiehen palkkaamiseksi
Lakimiehet käsittelevät tietojasi luottamuksellisesti, eikä niitä tallenneta
Minilex.fi-palveluun.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa