» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse siitä, oliko kiinteistönvälitysliike oikeutettu perimään kahta välityspalkkiota, kun kiinteistökaupassa oli kysymys osaksi vaihdosta. Tapauksessa A ja B ostivat tontin rakennuksineen. Kauppahinta suoritettiin sovitusti maksamalla rahana 235 000 markkaa ja luovuttamalla ostajien omistamat asunto-osakkeet, joiden arvoksi sovittiin 430 000 markkaa. Myyjät olivat tehneet kiinteistönvälitysliikkeen kanssa myyntitoimeksiantosopimuksen kiinteistönsä myynnistä ennen kauppaa. A ja B olivat tutustuneet kiinteistöön esittelytilaisuudessa, jossa välittäjä oli ilmoittanut, että kauppa voitiin toteuttaa myös vaihtona, jossa ostajien omistamat osakkeet luovutettiin osana kauppahintaa myyjille. Välittäjän arvioidessa A:n ja B:n asuntoa, välittäjä oli ilmoittanut tarvitsevansa myyntitoimeksiannon myös A:lta ja B:ltä, ja että se oli tarpeellinen sekä tavanomainen menettely vaihtotilanteessa. Myyntitoimeksiantosopimukseen merkittiin välityspalkkion suuruudeksi 10 000 markkaa. A ja B suorittivat kiinteistönvälitysliikkeelle välityspalkkiona 6 650 markkaa. Myöhemmin he vaativat yhtiötä palauttamaan perusteettomasti perityn välityspalkkion.
Raastuvanoikeus velvoitti kiinteistönvälitysliikkeen palauttamaan A:lle ja B:lle välityspalkkion katsoen, ettei yhtiöllä ollut oikeutta periä välityspalkkiota. A:n ja B:n asunnosta johtuneet toimenpiteet kuuluivat osana myyjien toimeksiantoon, josta yhtiö oli jo saanut palkkion. Hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden ratkaisun lopputulosta. Korkein oikeus puolestaan ei muuttanut hovioikeuden ratkaisua.
Korkein oikeus totesi perusteluissaan, että myyjät olivat tehneet toimeksiantosopimuksen yhtiön kanssa kiinteistön myynnistä. Kiinteistön kauppaa oli markkinoitu mahdollisella vaihdolla toiseen asuntoon. A ja B olivat ostajina hyväksyneet kaupan rahoittamisen osaksi omistamillaan asunto-osakkeilla. Myyjien maksama välityspalkkio sisälsi korvauksen myös asunto-osakkeiden arviointiin liittyvistä toimenpiteistä. Asunto-osakkeiden myyntitoimeksiannolle ei ollut perustetta.
Korkein oikeus katsoi, että kiinteistönvälitysliike oli menetellyt hyvän kiinteistönvälitystavan vastaisesti vaatiessaan A:lta ja B:ltä myyntitoimeksiantosopimuksen asunto-osakkeista. Toimeksiantosopimus oli pätemätön ostajien kanssa, eivätkä A ja B olleet velvollisia maksamaan välittäjälle välityspalkkiota. Yhtiön oli palautettava välityspalkkio korkoineen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa