» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse kiinteistönvälittäjän oikeudesta välityspalkkioon kiinteistökaupan purkauduttua salaisen virheen vuoksi, ja välityspalkkion kohtuullistamisesta oikeustoimena. Tapauksessa A teki toimeksiantosopimuksen kiinteistönvälitysliikkeelle omistamansa tilan myymisestä. Kiinteistönvälittäjä löysi ostajat kiinteistölle, ja he maksoivat 20 000 markan suuruisen käsirahan kiinteistönvälitysliikkeelle ennen kiinteistön kauppaa. Kauppakirja allekirjoitettiin A:n ja ostajien välillä, mutta ostajat eivät maksaneet lopullista kauppahintaa sovitun mukaisesti. He nostivat kanteen A:ta vastaan kihlakunnanoikeudessa kiinteistökaupan purkamiseksi. Kihlakunnanoikeus purki sittemmin lainvoimaisella tuomiollaan kiinteistökaupan salaisen virheen vuoksi. Kiinteistön asuinrakennus oli huonommassa kunnossa kuin millaisena se oli myyty. A joutui palauttamaan ostajille käsirahan korkoineen. Kiinteistönvälitysliike pidätti 12 700 markan suuruisen välityspalkkion hallussaan olleesta käsirahasta. A vaati kiinteistönvälitysliikettä palauttamaan välityspalkkion korkoineen.
Kihlakunnanoikeus hylkäsi kanteen pääosin, ja velvoitti A:n korvaamaan kiinteistönvälitysliikkeen oikeudenkäyntikulut. Yhtiö puolestaan velvoitettiin ainoastaan palauttamaan välityspalkkiosta 362,50 markkaa korkoineen, koska toimeksiantosopimuksen mukainen välityspalkkio oli summan suuruisesti pienempi kuin peritty palkkio. Kihlakunnanoikeus katsoi, ettei kiinteistönvälitysliike ollut menetellyt virheellisesti välittäjäntehtävässään, eikä välityspalkkio ollut kohtuuton. Hovioikeus muutti kihlakunnanoikeuden ratkaisua ja velvoitti kiinteistönvälitysliikkeen maksamaan A:lle kokonaisuudessaan 6 531,25 markkaa korkoineen. Lisäksi A vapautettiin yhtiön oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Hovioikeus katsoi, että sovittu 3,5 prosentin palkkio oli tapauksessa oikeudenmukaista kohtuullistaa 1,75 prosenttiin.
Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden ratkaisun lopputulosta. Korkein oikeus totesi ratkaisunsa perusteluissa, että toimeksiantosopimuksen mukainen välityspalkkio erääntyi kaupantekotilaisuudessa. Myyjän kannalta tapauksessa ei kuitenkaan syntynyt pysyvää kauppaa. Tapauksen olosuhteet huomioiden ei ollut kohtuullista, että kuluttajan asemassa oleva myyjä kantaisi yksin riskin kaupan purkamisesta. Toimeksiantosopimuksessa sovitun välityspalkkiota koskevan ehdon soveltaminen olisi johtanut kohtuuttomuuteen ja sitä tuli tapauksessa sovitella.
Korkeimman oikeuden ratkaisu ei kuitenkaan syntynyt yksimielisesti. Enemmistön kanssa eri mieltä olleet jäsenet olisivat jättäneet asian kihlakunnanoikeuden ratkaisun varaan. Asian laadun perusteella he kuitenkin olisivat vapauttaneet A:n kiinteistönvälitysliikkeen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Heidän mielestään välityspalkkiota koskeva ehto ei johtanut kohtuuttomuuteen, eikä yhtiö ollut menetellyt virheellisesti välitystehtävän täyttämisessä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa