» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse A:lle annetusta haasteesta. A oli sanojen mukaan rikosoikeudellisen suojan turvaama, koska hänen asuinpaikkansa oli Sveitsissä ja hän oli tullut Suomeen vapaaehtoisesti vastamaan toisen asian syytteisiin.
Syyttäjä oli vaatinut A:lle rangaistusta törkeästä petoksesta, koska A oli toiminnallaan erehdyttänyt muita osapuolia tavoitellessaan taloudellista hyötyä. A vaati syytteen hylkäämistä, koska haaste annettiin hänelle hänen ollessaan Suomessa vapaaehtoisesti vastaamassa toiseen syytteeseen. Käräjäoikeuden mukaan henkilöä ei saanut asettaa syytteeseen sinä aikana, kun hän oli vapaaehtoisesti Suomessa kutsuttuna, jos rikos oli tapahtunut ennen henkilön lähtöä Suomesta ja jos kutsussa ei ollu mainittu kyseistä syytettä. Näin ollen syyte A:ta vastaan hylättiin.
Hovioikeus kuitenkin otti päätöksessään huomioon Suomessa voimassa olevan keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen, joka oli otettu huomioon myös lakia säädettäessä. Tästä syystä ilmeni, että lainsäätäjän tarkoituksena oli, että rikosoikeudellinen koskemattomuus oli tarkoitettu sovellettavaksi vain niissä tapauksissa, joissa kutsu oli annettu tiedoksi Suomen ulkopuolella. Myös kansainvälisen prosessioikeuden periaatteen mukaisesti haastamisen vaikutukset määräytyivät sen valtion lakien mukaan, missä haaste oli annettu. Näin ollen käräjäoikeuden tuomio kumottiin ja asia palautettiin takaisin käräjäoikeuteen.
Korkein oikeus katsoi, ettei rikosoikeudellinen koskemattomuus soveltunut tapaukseen, koska A:ta vastaan ”voidaan ilman erillistä vieraassa valtiossa suoritettavaa kutsumismenettelyäkin nostaa syyte ja häneen voidaan tarvittaessa kohdistaa myös rikosoikeudenkäyntiä turvaavia pakkokeinoja.” Näin ollen hovioikeuden lopputulosta ei muutettu.
Selaa lakitietoa